Mount & Blade II: Bannerlord

Vuosikymmen on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kohtasimme vihollisemme Calradian kunnian kentillä. Vaikka keskiaikaisfantasiamaailmaan sijoittuvan indieroolipelisarjan edellisen osan, Mount & Blade: Warbandin, julkaisusta on kulunut pieni iäisyys, turkkilainen itsenäinen pelistudio TaleWorlds on nyt tekemässä paluuta. Ikuisuusprojektilta vaikuttanut jatko-osa on viimein täällä, joskin trendikkäästi vasta keskeneräisenä early access -julkaisuna. Tarkkaa aikataulua viralliselle julkaisulle ei vielä ole, ja mikäli Bannerlordin kehityshistoriasta voi jotain päätellä, TaleWorldsin arvio vuoden mittaisesta viimeistelyvaiheesta on vähintäänkin optimistinen. Pelin ensimmäisten viikkojen osalta pieniä päivitys- ja korjauspaketteja on kuitenkin julkaistu käytännössä päivittäin, mikä on lupaava merkki pelin tulevaisuuden kannalta.

Heti päävalikosta alkaen pelissä on tuttu Mount & Blade -tunnelma, niin hyvässä kuin pahassa. Kun päävalikon mahtipontinen aloitusfanfaari on päättynyt, pelaaja jää painostavan hiljaisuuden keskellä seikkailemaan tuttua kaavaa mukailevassa hahmonluontivalikossa. Vanhan reseptin mukaan yksinpelin alussa peli tarjoaa alkupaloiksi tehtäväksi naamioidun tutoriaalin, joka perehdyttää pelaajaa pelin mekaniikoihin. Sarjan veteraaneille tutoriaali kuitenkin lähinnä näyttää, miten paljon Bannerlord edeltäjäänsä muistuttaa. Pelin kova ydin eli yksittäisten hahmojen tasolla pyörivä reaaliaikainen keskiaikaistaistelusimulaatio on edelleenkin sarjan vahvinta osaamista. Neljään lyönti- ja torjuntasuuntaan perustuva lähitaistelu on aivan yhtä tyydyttävää, haastavaa ja palkitsevaa kuin ennenkin, ja muutaman kymmenen tai jopa parinsadan sotilaan kahakat ovat parhaimmillaan vaikuttavia. Ylivoimaisen vihollisjoukon kukistaminen ruokkii ilahduttavasti pelaajan voimafantasioita (etenkin pelissä oletuksena olevilla helpoimmilla vaikeustasoilla), mutta taistelun alla kuuluva kavioiden jylinä ja kukkulan takaa ilmestyvä kuudenkymmenen ratsusotilaan vihollisjoukko saa kokeneemmankin komentajan pohtimaan, oliko sotilaan ura sittenkään viisas valinta.

Taisteluita yhdistävänä punaisena lankana toimii pelisarjalle uskollinen avoimen maailman kevytroolipeli, jossa pelaaja seikkailee maailmankartalla kaupunkien, linnojen ja kylien välillä, kohdaten matkalla karavaaneja, ryöväreitä ja keskenään sotivien kuningaskuntien sotajoukkoja. Varsinaista käsikirjoitettua tarinaa pelillä ei ole, vaan pelimaailma elää omaa, jokseenkin onttoa ja mekaanista, elämäänsä pelaajan ympärillä. Kuitenkin sarjan edellisistä osista poiketen tutoriaalitehtävä toimii alkusysäyksenä tehtävälinjalle, joka vaikuttaisi toimivan roolipeligenrelle tyypillisenä ”päätarinana”. Tarinaketjun alkuvaiheet etenevät kuitenkin itseään toistavaa ja kömpelöä tietä, joka ei erityisesti houkuttele jatkamaan pidemmälle. Yllätyksenä yhdellä päätarinan hahmoista oli jopa äänitettyä dialogia perinteisen tekstikeskustelun lisäksi, mikä mahdollisesti viittaisi siihen, että tarinaan on panostettu, tai aiotaan panostaa, enemmän kuin sarjan aiemmissa osissa. Kaikkia kyseisen hahmon vuorosanoja ei kuitenkaan ole äänitetty, mikä osaltaan ruokkii pelin paikoin hämmentävää ja epämääräistä kokonaisuutta. Onneksi pelin muu sisältö jaksaa kuitenkin kantaa ilman tarvetta suuremmalle kehyskertomukselle. Ryhtyy pelaaja sitten vaikkapa soturijoukkoa kasvattavaksi sotaherraksi tai kaupunkien välillä kulkevaksi kauppiaaksi, tekemistä pelimaailmassa tuntuu riittävän.

Peliin on tuotu myös roolipelaamista tukevia ja syventäviä uusia ominaisuuksia, kuten tekoälyhahmojen luonteenpiirteet ja tietyissä tehtävissä eteen tuleva repliikkivaihtoehtoihin ja pelaajahahmon ominaisuuksiin pohjautuva minipeli, jossa pelaaja voi yrittää suostutella tekoälyhahmoa sanojen voimalla, teräksen sijaan. Molempien uudistusten kohdalla kuitenkin vaikuttaa valitettavasti siltä, että syvyyttä kyseisissä mekaniikoissa ei löydy juuri lainkaan. Näin ollen pelin perusrunko säilyy käytännössä muuttumattomana sarjan edeltäjiin verrattuna. Pinnallisista uudistuksista puheen ollen, pelin ulkoasu on kokenut kohennusta edeltäjäänsä verrattuna. Laajan ase- ja haarniskavalikoiman mallinnus- ja tekstuurijälki on kiitettävällä tasolla, mutta koska pelin visuaalinen ilme tähtää realismiin, on ymmärrettävää, että indiekehittäjän resursseilla Bannerlord on ajastaan visuaalisesti jäljessä.

Muiltakin osa-alueiltaan Bannerlord vaikuttaa jääneen ajastaan jälkeen. Lieneekö syynä sitten pelin pitkäksi venähtänyt kehitys vai uskalluksen puute muuttaa tuttua ja turvallista kaavaa liikaa, joka tapauksessa pelin käyttäjäkokemus jättää paljon toivomisen varaa. Pelin valikot eivät tunnu seuraavan keskenään samaa logiikkaa, ja aina ei ole läheskään selvää mistä kuuluu klikata ja milloin. Erityisen tympeää on, kuinka karttanäkymällä vihollisjoukon kohtaamisen ja taistelun alkamisen välillä on kolme lataustaukoa, joiden välissä on vain yksi tai kaksi klikkausta. Myös omien joukkojen komentaminen on etenkin alkuun varsin kömpelön tuntuista jo pelkästään peruskäskyjen kanssa. Valikoissa olisi vaihtoehtoja laajemminkin, mutta käyttöliittymä ei niiden kokeilemiseen juuri rohkaise. Kokonaisuutena Bannerlord antaa vaikutelman, että pelistudion insinöörisielut ovat kehittäneet joukon ominaisuuksia, mutta kukaan ei ole pysähtynyt miettimään niitä pelaajan näkökulmasta. Vuosia kestäneestä kehityksestä huolimatta pelin early access -vaiheen keskeneräisyys näkyy paikoin myös teknisinä ongelmina. Pelin valikoissa vilahtelee tilapäistekstejä, joita kukaan ei ole muistanut korvata, ja siellä täällä vastaan tulee graafisia bugeja valaistuksen ja tekstuurien kanssa. Omalla kohdallani ensimmäinen pelisessio päättyi pelin kaatumiseen, minkä jälkeen yöllinen päivitys oli rikkonut pelitalletuksen käyttökelvottomaksi. Tämän jälkeen vastaavia ongelmia ei ole kohdalleni osunut, mutta tämän tason ongelmat eivät ensivaikutelmana rakenna luottamusta siihen, että yksinpelitalletukseensa uskaltaisi juurikaan panostaa tai kiintyä.

Bannerlord sisältää myös nettimoninpelin, jossa pelaajat pääsevät taistelemaan yksittäisissä taisteluissa keskenään neljässä eri pelimuodossa. Mount & Bladen taistelumoottorille rakentuvalla moninpelillä on toimiva runko, mutta ihmispelaajien tuoma kaoottisuus muuttaa tunnelmaa merkittävästi. Päättömän kanan lailla ympäriinsä säntäilevät ja piruettia pyörivät anonyymit nettisoturit osaavat olla jokseenkin turhauttavaa peliseuraa, ja pelimuodosta riippuen kuoleman jälkeen voi päästä odottamaan uutta yrityskertaa lähemmäs pari minuuttia. Lupaavimmalta vaikutti 6v6-pelimuoto ”Captain”, jossa jokainen ihmispelaaja saa komentoonsa kourallisen tekoälysotilaita, joiden voimin taistellaan viimeiseen soturiin. Moninpelivalikko vaikuttaisi myös pitävän kirjaa pelaajan tilastoista ja kerryttää kokemuspisteiden kautta kertyvää tasoa, joka ei kuitenkaan äkkiseltään vaikuttaisi olevan muuta kuin näytöllä näkyvä luku vailla syvempää merkitystä.

Kaiken kaikkiaan Bannerlord on ilahduttavan ja turhauttavan tuttu jatko-osa Mount & Blade -sarjalle. Kriitikon on helppo huudella, ja kaikista suuremmista ja pienemmistä vioistaan huolimatta Bannerlord ei suinkaan ole huono peli. Keskiaikaishenkisten toiminta-, rooli- ja toimintaroolipelien markkinat ovat kuitenkin muuttuneet kuluneiden kymmenen vuoden aikana, ja pelit kuten Kingdom Come: Deliverance ja Mordhau tarjoavat aivan uusia haasteita eteenpäin nilkuttavalle Bannerlordille. Nähtäväksi jää, miten pelin kehitys jatkuu early access -vaiheen aikana, ja jaksaako TaleWorlds ylläpitää pelaajakunnan kiinnostusta pelin varsinaiseen julkaisuun asti. Mount & Blade -sarjan valttikorttina tunnettu modaajayhteisö ainakin näyttää olevan entisellään, ja kirjoitushetkellä peliin on jo tarjolla yli 300 pientä modia. Pienten uudistusten lisäksi odotettavissa on luultavasti ennen pitkää myös modeja, joissa peruspeliä on muokattu hyvinkin merkittävästi. Nykyisellään Mount & Blade II: Bannerlord on vielä suuri kysymysmerkki, jolla on paljon potentiaalia, mutta myös reippaasti kirittävää.


https://www.taleworlds.com/en/Games/Bannerlord


Peliaika arvosteluhetkellä: 14 tuntia


Tämä miellytti:
peli rakentuu tutulle toimivalle rungolle, taistelut ovat viihdyttäviä

Tämä ärsytti:
iäisyysprojekti on näemmä edelleen kesken

Tämä yllätti:
aiemmista osista tuttu maailmankartta on korvattu täysin uudella


PELATTAVUUS: 6/10
+ toimiva taistelumekaniikka
+ avoin maailma ja valinnan vapaus, pelin kulku ei ole kiveen hakattu
- kömpelöt ja vanhakantaiset valikot
- ruudunpäivitys alkaa tökkiä vähänkään suuremmissa taisteluissa
- ensivaikutelmana kaatumisherkkä…
+ …joskin alkuvaikeuksien jälkeen vakaampi

JUONI: 6/10
+ peliin on näemmä kehitetty jonkinlaista päätarinaa…
- …joka vaikuttaa olevan vielä varsin keskeneräinen
+ pelin mekaniikat luovat maailman, joka elää omaa elämäänsä pelaajan ympärillä

GRAFIIKKA: 7/10
+ yleisilmeenä parempi kuin edeltäjänsä
+ yksittäiset aseet ja haarniskat näyttävät hyvältä
- tähtää realismiin ja jää siitä vajaaksi, ajastaan jäljessä

PELIN IDEA: 4/10
+ muutama uusi ominaisuus…
- …joiden merkitys jää vähäiseksi
- hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ pelisarjan perusidea elää ja jaksaa kantaa…
- …mutta alkaa toistaa itseään melko nopeasti
+ moninpeli tuo vaihtelua
+ yhteisön luomat modit (toivottavasti) tuovat reippaasti lisäsisältöä
- jos pelisarjaa on pelannut jo kyllästykseen asti, uutta intoa ei kannata odottaa