JamLegend

Erilaiset musiikkipelit ovat kasvattaneet suosiotaan roimasti viime vuosina. Tästä johtuen valinnanvaraa riittää. Guitar Herojen sekä Rock Bandien lisäksi tarjolla on myös indie-musiikkipelejä. Näistä hyvänä esimerkkinä toimii nettiselaimella pelattava JamLegend.

Peliin kirjautuminen on ilmaista, niin myös pelaaminen. Siis tiettyyn rajaan asti. Tarjolla on ihan mukava määrä ilmaisia kappaleita, mutta tekijänoikeuslakien takia useimpien isojen nimien kappaleet ovat lukittuja. Soittamaan pääsee, jos omistaa kappaleen mp3-muodossa. Sitten kappale ladataan omaan kirjastoon.

Tästä alkaakin rahastus, sillä ilman maksuja voi ladata vain viisi mp3-tiedostoa kirjastoonsa. 4,99 dollarin (n. 3,33 €) kuukausihinnalla saa ladata sata tiedostoa, 9,99 dollarin (n. 6,7 €) kuukausimaksulla saa 500 kappaletta. Vuosimaksuna hinnat ovat 30$ ja 50$.

Jos kuitenkaan et ole valmis maksamaan, ja satut omistamaan jonkun lukitun kappaleen mp3-tiedoston, pääset soittamaan ilman sen kummempia maksuja. Viiden kappaleen raja on kuitenkin valitettavan pieni.

JamLegendissa on yhteensä noin 800 ilmaista kappaletta, lukittuja onkin sitten vielä enemmän. Kahdeksansadan ilmaisen joukossa on enemmän ja vähemmän tunnettuja kappaleita, mutta jos lähdet etsimään lempikappaleitasi, joudut todennäköisesti maksamaan.

Peli ei ole yhtä tyylikäs ulkoasultaan kuin tunnetummat kilpailijansa, mutta perusidea on sama. Pelaaja painaa painikkeita sitä mukaa kun ruudulla kulkevat pallot osuvat ruudun alaosaan. JamLegend eroaa muista siinä, että ohjaimena on näppäimistö, ja kuvakkeet haahuilevat joskus kappaleesta välittämättä. Useimmat kappaleet toimivat kuitenkin hyvin, ja GH:n tai Rock Bandin ohjaimella pelaamista tuetaan.

Pelaaminen on ihan kohtuullisen kivaa, joskaan kovin pitkään ei jaksa näppäimistöä hakata. Omaan makuuni sopivia kappaleita ei löydy turhan paljoa, joten valinnanvara jää valitettavan vähään.

JamLegend ei tarjoa mitään erityisen hienoa, joten rahaa en suosittele tähän tuhlaamaan. Ilman maksuja JL on keskinkertainen musiikkipeli, ilmainen, mutta tylsähkö.

http://www.jamlegend.com/

Tämä miellytti:

ilmaisia kappaleita

Tämä ärsytti:

maksullisuus, kuukausimaksut ovat oma inhokkini pelimaailmassa

Tämä yllätti:

lupaava alku tuotti pettymyksen

PELATTAVUUS: 8/10

+ käyttöliittymä selkeä...

– ...joskin tavanomainen

+/– valinnanvara riippuu paljolti musiikkimausta

JUONI: 5/10

+/– musiikkipeli ei juonta kaipaa

GRAFIIKKA: 8/10

+ ei mitään valitettavaa...

– ...ei mitään kehuttavaa

PELIN IDEA: 7/10

– taas yksi musiikkipeli

+ paljon kappaleita

PELIN KÄYTTÖIKÄ: /10

+ valinnanvaraa

– ei oikein innosta

Monopoly City Streets

Ennen kuin ehdit tutustua allaolevaan arvosteluun, kuule varoituksen sanaa: Monopoly Cityn markkinointikampanjan osana toiminut Monopoly City Streets ei ole enää toiminnassa. Kaikki hyvä (ja keskivertokin) loppuu aikanaan, eikö?

Kaikkihan tuntevat kuuluisan kiinteistömogulipelin, Monopolyn. Mutta mitäs jos voisitkin pelata peliä maailmankartalla kaikkia vastaan? Tätä tarjoaa ilmainen nettipeli Monopoly City Streets. Ideana on ostaa katuja, lautapelin nappulat ja nopat on jätetty vallan pois.

Peli pohjautuu Google Mapsin karttapohjaan, joten tila ei ainakaan pääse hetkessä loppumaan. Tai niin ainakin luulisi. Usein saa hakemalla hakea vapaata katua, omasta kotikadustaan on turha haaveillakaan.

Tähän on kuitenkin ratkaisu. Kadun voi ostaa toiselta pelaajalta tekemällä tarjouksen. Jos kadun omistaja ei seitsemän päivän aikana huomaa tarjoustasi, katu siirtyy automaattisesti eniten tarjonneelle. Katujen kiertoa lisää myös se, että jos et tee mitään kahteen viikkoon, katusi takavarikoidaan. Tämä rohkaisee myös päivittäiseen pelaamiseen.

Peli on melko hidastempoinen, useimmiten yhden päivän aikana ei voi tehdä muutamaa ostotapahtumaa enempää. Kun omaisuutta kertyy, pelaajaprofiilin kokemustaso nousee, ja rakennetut asunnot tuottavat aina vain enemmän vuokraa. Tällöin kannattaa käydä kuittaamassa tulot päivittäin (rahaa saa vain niiltä päiviltä kun kirjaudut sisään), ja tallettaa varat sukanvarteen.

Peli on mukavaa pikkukivaa, pelisessiot eivät venähdä muutamaa minuuttia pidemmiksi. Miinuspuolina mielenkiinto ehtii melko pian lopahtaa, ja kiinteistönvälitys käy tylsäksi. Tämän lisäksi pelin verkkoyhteys tökkii ajoittain, haitaten vapaiden katujen etsimistä.

http://www.monopolycitystreets.com

Tämä miellytti:

Monopolya maailmankartalla, ilmainen

Tämä ärsytti:

vapaita katuja hyvin vähän

Tämä yllätti:

yksinkertaisesta aiheesta sai melko jännän pelin

PELATTAVUUS: 7/10

+ käyttöliittymä selkeä

– ei suomen kieltä valittavana

– vähän vapaita katuja

– pelattavuudessa ei syvyyttä

JUONI: 5/10

+/– mitäs juonta tässä nyt olisi?

GRAFIIKKA: 5/10

+ selkeä ja yksinkertainen...

– ...eli melko koruton

PELIN IDEA: 7/10

+ hauskahkoa pienpelattavaa jokaiselle viikonpäivälle

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 3/10

+ motivaatio päivittäiselle pelaamiselle

– ei koukuta

– muuttuu pian tylsäksi

Pelaa!-näyttely, Salon taidemuseo Veturitalli

Pelien maailmaa ei useinkaan esitellä museoissa, joten kun kuulin Salon taidemuseon pelinäyttelystä päätin mennä katsomaan mistä oikein on kyse.

Salon taidemuseo sijaitsee mukavan kompaktissa vanhassa veturitallissa Salon keskustan liepeillä. Pelaa!-näyttely koostuu yhdestä näyttelysalista, johon on koottu pelikonsoleita ja tietokoneita videopelaamisen eri aikakausilta. Pelattavana (näyttelyesineillä voi todellakin pelata) on kolikkopelejä (ei hätää, pennosesi ovat kuitenkin turvassa) kuten Outrun Deluxe, ehdottomia klassikkoja kuten Space Invaders, sekä moderneja konsolipelejä, suomalaisesimerkkeinä Trine ja Trials HD.

Näytteillä vitriineissä on monia vanhoja tietokoneita, peliohjaimia, sekä muun muassa Mario-aiheisia oheistuotteita.

Paikkakuntaa kunnioittaen, esillä on myös Saloran (= Salon radio) tietokoneita. Esillä olevalla Salora Playmasterilla, harvinaisella televisiomallilla pääsi pelaamaan Pongia pirteän oransseilla ohjaimilla. Tämän lisäksi näytteillä olevalla Salora Managerilla pystyi ohjelmoimaan aikansa klassikolla, Basic-ohjelmointikielellä.

Näyttelyn järjestäjä eli Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallisen museoon kuuluvien elektroniikkakokoelmien tutkija Leena Järvelä kertoi: "Näyttelyn kantavana ideana minulla oli, että haluamme täällä esitellä 1980-90-lukujen pelaamista ja luoda ihmisille mahdollisuus pelata aidoilla tuon ajan koneilla ja peleillä. Lisäksi halusin nostaa esille myös Saloran pyrkimyksiä 1980-luvulla monipuolistaa Saloran tuotevalikoimaa ja samalla pyrkimystä mukaan pelimarkkinoille. Sekä tietysti Nokian kännykkäpuolen pelaamista ensimmäisestä 6110 mallista alkaen, johon matopeli ym. koodattiin täällä Salossa. Lisäksi halusin nostaa uusia suomalaisia pelifirmoja Frozenbyten avulla esiin eli että suomalainen peliteollisuus on merkittävää ja kansainvälistä."

Näyttely on lajissaan ainutlaatuinen Suomessa, joskaan ei kovin kattava. Suosittelen näyttelyä, jos kaipaat annoksen nostalgiaa, tai kaipaat tekemistä Varsinais-Suomessa. Tämän näyttelyn takia ei kuitenkaan kannata Oulusta asti reppuja pakata.

Näyttely on avoinna 21.11. 2009 - 31.1. 2010, ti-pe 10-18, la 11-17, su 11-18 ja muina aikoina sopimuksesta. Mariankatu 14, 24240 Salo, puh. 02-7784892.

www.salontaidemuseo.fi

Uncharted 2: Among Thieves

Kun Uncharted: Drake's Fortune julkaistiin kaksi vuotta sitten, pelimaailma sai todistaa miten uskomatonta jälkeä nykyteknologialla saadaan aikaan. Odotukset olivat siis syystäkin kovat jatko-osalle. Mutta pelko pois, Naughty Dog ei pelkästään osaa hommaansa, vaan täysin hallitsee sen.

Aloitus on ehdottoman tärkeä, niin pelissä kuin elokuvassakin. En lähde pilaamaan Among Thievesin alkukohtausta selittämällä, vaan heitän pallon Sinulle. Katso ja ihaile:

Jos joku tempaa mukaansa, niin tämä!

Juoni kulkee flashbackin muodossa puolenvälin paikkeille, kunnes pelaaja saavuttaa "nykyhetken". Mutta mikä saakaan sankarimme, Nathan Draken paikkoihin, kuten Borneo, Nepal ja Istanbul? Marco Polo, ja etenkin hänen laivueensa kolmentoista kadonneen laivan kohtalo. Erinäiset juonenkäänteet johdattavat pelaajan Shambhalaan, joka yleisemmin tunnetaan nimellä Shangri-La. Nyt ei siis jahdatakaan ihan syöttikaloja!

Jo edeltänyt osa oli uskomaton kaikilla osa-alueilla. Animaatio, ulkoasu, äänimaailma, välianimaatiot, tarinankerronta, oikeastaan lähes kaikki oli täyttä priimaa. Juonikin oli ehdottomasti yksi parhaita näkemiäni, vaikkakin loppupuolella sorruttiin pienille selityksille jääneeseen yliluonnollisuuteen.

Mutta vaikka kuinka asiaa tarkastelee, Among Thieves vyöryttää vieläkin huikeampaa peliviihdettä kaikilla rintamilla. Pelihahmo liikkuu vieläkin realistisemmin, ja samaistuminen pelihahmoon on helppoa. Nathan ei vain supersankaroi itseään täydellisesti esteiden ja vihollisten läpi, hän tekee sen jokamiesmäisesti ähisten ja puhkuen, aina välillä mokatenkin, ja useimmiten sanoo juuri sen, mikä itselläkin on mielessä juuri sillä hetkellä.

Visuaaliselta puoleltakaan ei löydy muuta kuin kehuttavaa. Ensin saatetaan juosta suojasta suojaan räjähdysten keskellä, luotien viuhuessa ympärillä, ja sitten ollaankin tutkimassa vanhoja raunioita häikäisevän kauniissa maisemissa. Välianimaatiotkin ovat kokeneet kasvojenkohotuksen, myös kirjaimellisella tavalla. Hahmot näyttävät realistisemmilta kuin voisi uskoakaan.

Äänimaailmakin ansaitsee ylistystä. Musiikit sopivat joka hetkeen täydellisesti, ja kuvastavat tunnelmaa uskomattomasti. Ääninäyttelykin on upeaa, äänet on valittu hienosti, ja pelihahmojen pienimmätkin ähkäisyt hyppiessä tai propaanisäiliöitä heitellessä välittävät pelaajalle realismin tuntua, sekä läheisyyttä pelimaailmaan.

Itse pelaaminen on helppoa ja erittäin hauskaa. Oli sitten kyse ammuskelukohtauksesta nepalilaisessa kylässä, nyrkkitappelusta junassa tai kiipeilystä rauniokaupungissa, pelaaminen tuntuu koko ajan luonnolliselta, eikä naurettavia rajoituksia tai näkymättömiä seiniä ole.

Seikkailupuolta on kohennettu monin tavoin. Drake pystyy nyt kiipeilemään seinillä lähes vapaasti, ja animaatioita sekä pelihahmon reaktioita on joka lähtöön. Drake pystyy myös ampumaan lähes mistä tahansa asennosta, heiluessaan köydellä, roikkuessaan kielekkeeltä, tai melkein mistä vain. Ongelmanratkaisuakin löytyy, mutta melko vähän, jotta pelaajan mielenkiinto säilyisi paremmin. Pelaajaa auttamassa on (taaskin) edellisosasta tuttu Draken päiväkirja, johon on kirjattu vihjeitä ja taustatietoa. Mukana on myös koko liuta vitsejä, joten kannattaa selailla kirjan sivuja vapaa-aikanakin.

Mutta ei seikkailua ilman räiskintää. Edellisosassa liian suurta osaa hallinneita räiskintäkohtauksia on paranneltu, mutta kaikkia ongelmia ei saatu poistettua. Ammuskelua on yhä paljon, mutta menon tasapainottamiseksi voi vaihtoehtoisesti hiipiä, ja napata viholliset hiljaa yksi kerrallaan. Aseet ovat vieläkin hyvin valittuja, mutta armottoman tehottomia.

Tavalliseen vihulaiseen saa pumpata lippaallisen lyijyä ilman sen kummempaa vaikutusta. Vaikeustason kanssa on sorruttu siis samaan ongelmaan kuin edellisosassa. Tehottomat aseet pelaajalla, superpanssaroidut tarkka-ampujat vastassa. Pelin loppupuolella alkaa varsinkin esiintyä turhautumista, kun vastaan tulee miniguneja heiluttavia panssariveikkosia, jotka eivät kuole sitten millään. Samalla pelaajan suoja-asemiin sataa roppakaupalla kranaatteja, ja taktista vetäytymistä harjoittavat pelaajat kokevat loppunsa haulikkomiesten ylitarkkaan tulitukseen. Yliluonnollisuuksiltakaan ei valitettavasti aivan vältytä taaskaan.

Mutta vaikka kuinka vastaan tulisi vaikeuksia, ei sillä yksinkertaisesti ole merkitystä, kun koko muu peli on puhdasta, henkeäsalpaavaa peli-iloa, höystettynä upeilla grafiikoilla sekä mahtavilla animaatioilla! Ai niin, juonikin on täydellisyyttä hipova!

No, eiköhän se anna kohtuullisen hyvän kuvan yksinpelistä. Siirtykäämme siis moninpelin ihmeelliseen maailmaan.

Among Thievesin moninpeli on melko monipuolinen, mukana on tuttujen tappomatsien lisäksi mm. lipunvaltausta sekä aarteenryöstöä, jossa kentällä oleva aarre tulee kuskata oman joukkueen arkkuun. Pelaajamäärä 6 vs. 6 on sopiva kenttien kokoon nähden. Tavanomaisten matsien lisäksi mukana on myös nykymuodin määräämä co-op -yhteistyöpelitila. Tällä on kaksi alalajia, toinen on muodissa oleva selviytymistila, jossa pelaajat puolustautuvat päälle vyöryviltä vihollismassoilta, toisessa pelaajat etenevät yksinpelistä tutuissa maisemissa tavallisen kentän menoa mukaillen.

Moninpelissä yhteistyö onkin mukavasti esillä. Ryöstössä hidas aarteenkantaja on avuton ilman tulitukea, pahimmassa pinteessä patsaan voi heittää vaikkapa kaverille. Co-op:ssa yhteistyön merkitys onkin ilmiselvä. Olisi kuitenkin parempi, jos tiimipelaamisesta palkittaisiin Battlefield: Bad Companyn tyyliin, jotta sooloilijoillakin olisi edes pieni motivaatio kaverin auttamiseen.

Käytännön tasolla U2:AT:n moninpeli ei ole parhaimmasta päästä. Pelin löytämisessä voi kestää pitkästyttävän kauan. Touhun nopeudesta kertoo ruudulle ilmestyvät tekstit: "Etsitään parasta peliä... Etsitään sopivaa peliä... Etsitään mitä tahansa peliä...". Mutta kun pelaajat lopulta löytyvät, saa demokratian kunniaksi äänestää kenttävalinnasta. Seuraavaksi pitää mykistää mölyävät kanssapelaajat, onneksi kaikki voi hiljentää kerralla...

Niin yksin-, kuin moninpelissäkin saavutetut mitalit tuovat rahaa pelinsisäiseen kassaan, jonka sisällöllä voi ostaa erilaisia pelihahmoja, -asuja, (enemmän tai vähemmän) huijauskoodeja kuten Laaki ja vainaa -tapot, tai Ei painovoimaa, joka lähettää kuolleet viholliset lentelemään kuin kosmonautit ikään, valitettavasti heittäen aseensakin kohti taivaita.

Moninpelissä rahalla voi hankkia aseparannuksia, pelihahmoja tai Call of Duty 4 -tyylisiä kykyjä, kuten nopeampi lataus, tai kaikkien ”rakastama” CoD 4:stäkin tuttu Martyrdom, joka pudottaa kranaatin aina kun kuolet. Harmi vain, että joku unohti laittaa sokan mukaan...

Omasta mielestäni moninpeli on ihan kivaa plussaa, mutta koska se ei tarjoa mitään mullistavaa tai erityistä, on pääpaino selkeästi yksinpelissä. Uncharted 2: Among Thieves on upea kokoelma sulavaa pelattavuutta, erinomaista äänimaailmaa, ja mukaansa tempaavaa tarinankerrontaa. Peli tarjoilee lisäksi Wau-hetkiä, jotka saavat haukkomaan henkeä, ja ylistämään Naughty Dogia. Lisää tälläistä! Tämä jos joku on syy hankkia PS3, Uncharted-sarja kun on PlayStation-yksinoikeuspelien aatelia!

http://www.unchartedthegame.com/U2AT/

Tämä miellytti:

täydellisyyttä hipova, upealla tarinalla varustettu seikkailu, jota ei tule jättää väliin

Tämä ärsytti:

loppua kohti tullessa sorrutaan ällövaikeisiin vihollisiin

Tämä yllätti:

Wau-hetkiä vaikka muille jakaa, miten näin hyviä pelejä voidaan edes valmistaa?

PELATTAVUUS: 10/10

+ sulava animaatio

+ mahtavat musiikit

+ ääninäyttely, tekstitys suomeksi

+ uudelleenpelattavuusarvo huipussaan

– turhautumista aiheuttavat überviholliset lopussa

+ ylistyssanavarasto loppuu!

JUONI: 10/10

+ mahtava ja mukaansatempaava tarina

+ hyvin suunnitellut hahmot

+ erinomaiset välianimaatiot

+ mahtava tarinankerronta

GRAFIIKKA: 10/10

+++ muuta ei voi sanoa, kuin Wau...

PELIN IDEA: 8/10

+ monia uudistuksia

– jatko-osa

– moninpeli ei tuo varsinaisesti mitään uutta

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 10/10

+ pitkä tarina

+ eri vaikeusasteet tuovat haastetta

+ moninpeli tuo myös käyttöikää

++ eihän näin mahtavaa peliä voi olla pelaamatta!

Kuudes kysely on päättynyt!

Peliarvostelun puolitieteellinen kysely pelin parhaan ostotavan löytämiseksi on päättynyt!

Tulokset olivat seuraavanlaisia:

1. Muovikuorissa kaupan hyllyltä - 35 ääntä, 38 %

2. Kaupasta sekä netistä - 22 ääntä, 24 %

3. Bittipakettina Internetistä - 20 ääntä, 24 %

4. Warettamalla - 11 ääntä, 12 %

5. Pelaan pääosin ilmaispelejä - 3 ääntä, 3 %

Ääniä annettiin yhteensä 91!

Pelialan on syytä varautua suureen murrokseen, sillä jo puolet asiakkaista ovat valmiita ostamaan pelinsä Internetistä. Nettilataaminen ei ole ainoastaan helpompaa ja useimmiten halvempaa, vaan myös ympäristöystävällisempää. Kesällä ostamani The Sims 3:n Collector's Edition oli pakattu järkyttävän kokoiseen pahvikoteloon, jonka sisällä oli neliömetrikaupalla muovia.

Toisaalta nettilataus on epävarmempi kuluttajalle. America's Armyn kanssa tuskailu on liiankin tuttua, ja huonoon aikaan ja paikkaan sattuva sähkökatko voisi teoriassa hävittää netistä ladatun pelisi. Sitten vaan kaivamaan kuittia esille... Tässä asiassa Sony on kuitenkin edellä, sillä elleivät PlayStation Storen serverit formatoidu, muistaa verkkokauppa ostamasi pelit vaikka poistaisitkin tiedostot kovalevyltä.

Joka tapauksessa Steamin kaltaiset verkkolatauskaupat ovat tätä päivää, huomisessa siintävät OnLiven kaltaiset pilvilaskentaa käyttävät "etäkonsolit".