Trine

Arvostelu

Tässä on Trinen kokoversion arvostelu, alempaa löytyy pelin demon perusteella kirjoitettu ennakko.

Kun Steam vihdoin avasi kotimaista tekoa olevan Trinen ladattavaksi, olin heti innoissani kursori ostopainikkeella. Tai siis olisin ollut, kyseistä varsin kriittistä painiketta ei vain sattunut tällä kertaa löytymään. No, kyllä se sitten muutaman uudelleenkäynnistyksen jälkeen siihen ilmestyi.

Uutuuspeliä halvempi, 30 euron hintalapulla varustettu Trine on moneltakin kantilta pakko-ostos. E3-messuilla parhaan ladattavan pelin palkinnon voittanut suomalainen peli, jonka demokin lupaa pelkkää hyvää, mitä vielä tarvitset? Pelistä on tässä arvosteltavan PC-version lisäksi myös PS3-versio, mutta päädyin ostamaan PC-version, koska PS3:lle ei ilmestynyt demoa.

Jo päävalikossa huomaa pelin musiikkiraitojen olevan huipputasoa, ulkoasusta puhumattakaan. Pelin alku olikin jo tuttu demosta, mutta seurasin silti mielenkiinnolla tarinankerrontaa. Mutta kuinkas ollakaan, bugi keskeytti videopätkän. No, niitä löytyy joka pelistä, aina jossain on bitit ristissä. Annetaan siis tämä anteeksi, joskin kenties sinivalkoisista syistä.

Äänimaailma on kauttaaltaan erinomainen, visuaalinen puoli on vähintään yhtä lumoava, ja kirsikkana kakun päällä on miellyttävän pehmeä tarinankertojan ääni.

Hyppelyn, ongelmanratkonnan ja taistelun määrä on onnistuttu tasapainottamaan hyvin, joskin pelin loppua kohti mennessä tappelun määrä kasvaa ongelmanratkonnan kustannuksella.

Kolme päähahmoakin ovat erinomaisia sekä pelimekaniikallisesti, että luonteiltaan. Esineitä luova ja leijutteleva velho, lähitaistelun ja esteiden murtamisen taitava ritari, sekä kiipeilykoukulla ja jousella varustettu varas sopivat hyvin yhteen. Peli on suunniteltu siten, että periaatteessa kentät voi läpäistä yhdellä hahmolla, mutta hahmojen vaihtaminen on kannattavampaa.

Kaksinpelaaminenkin on mahdollista, jolloin pelaaminen helpottuu yhä enemmän. Yksin pelatessa voi kuilun ylittämistä varten joutua kasaamaan laatikoita korkeaksi pinoksi, jonka avulla voi hypätä toiselle puolelle. Kaksin pelatessa toinen voi velhona nostaa yhden laatikon, jonka avulla toinen hyppää yli, sitten voi vain vaihtaa rooleja.

Fysiikkaobjektien ääniongelmia, joista ennakossa valittelin ei ole kokoversioon korjattu, joten romahtelevat sillat ja tippuvat kivenjärkäleet eivät edelleenkään päästä pienintä hiiskahdustakaan. Muuten loistava fysiikkamoottori, jota kyllä hyödynnetäänkin paljon vaikeuttaa tasohyppelyille kriittistä hyppimistä ja hyppyjen arviointia.

Animaatio ja tekoäly ovat huippuluokkaa, ja viholliset osaavat reagoida muuttuvaan ympäristöön. Star Wars: The Force Unleashedin Euphoria-tekoälymoottorin tasoon ei kuitenkaan vielä ylletä.

Itseäni jäi ihmetyttämään, miksi pelin demossa olleet monipuoliset kielivalinnat on kokoversiosta jätetty pois.

Kaiken kaikkiaan Trine on upea kokonaisuus jota varjostaa muutama ikävä hiomattomuus. Peli on tavanomaista uutuuspeliä lyhyempi, mutta sitä kompensoi pienempi hinta. Alla sijaitseva ennakkokin kertoo pelin sisällön melko tyhjentävästi, ja ilmaisen demon perusteella voi muodostaa oman mielipiteensä melko tarkasti.

http://trine-thegame.com

Tämä miellytti:

musiikit, ulkoasu

Tämä ärsytti:

fysiikkaobjektien äänet puuttuvat

Tämä yllätti:

suomalainen peliala on paremmissa voimissa kuin uskoinkaan

PELATTAVUUS: 8/10

+ vielä kerran: musiikit ja ulkoasu

+ hyvä animaatio ja tekoäly, joskin lievää sekoilua ajoittain

– Steam sekoili taas

– ei PS3-demoa

– pari ikävää bugia keskeytti pelaamisen

+ fysiikkamoottoria hyödynnetään hartaasti...

– ...pelattavuuden kustannuksella, hyppyjä vaikea arvioida

– ruudunpäivitys tökkii lievästi

JUONI: 9/10

+ suorastaan satumainen juoni

+ tarinankerronta huippuluokkaa

GRAFIIKKA: 9/10

+ näyttää upealta...

– ...joskin parhailla asetuksillakin rosoisia reunoja

PELIN IDEA: 7/10

– tasohyppely

– tusinafantasian elementtejä (epäkuolleiden sadasviideskymmenestuhannes encore)

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10

+ Achievementejä löytyy

+ kerättäviä esineitä ja kokemuspisteillä kehitettäviä ominaisuuksia

– lyhyehkö tarina

Ennakko

On aina ilo pelata kotimaisia pelejä. Vielä hauskempaa on pelata hyviä kotimaisia pelejä. Jo pelkän lyhyen demon perusteella Trine kuuluu kirkkaasti siihen joukkoon.

Trine on siis suomalaisen Frozenbyten kehittämä fantasiamaailmaan sijoittuva tasohyppely/ongelmanratkaisupeli. Pelimekaniikka nojaa vahvasti Nvidian PhysX-fysiikkamoottorille. Tämä tulee ilmi lähes kaikkialla, pelimaailma on täynnä keinulautoja, roikkuvia tasoja ja epäilyttävästi huojuvia siltoja.

"Markkinathan ovat täynnä tasohyppelypelejä, miksi tämä olisi yhtään sen parempi?" voisi joku kysyä. Vastauksessani on monta osaa, kaikki ehkä vähän sinivalkoisten lasien läpi katsottuja, mutta yksinkertaisesti peli on upea. Fantasiamaailman värikäs ja maaginen ulkoasu luo suorastaan satumaisen tunnelman yhdistettynä erinomaisiin musiikkiraitoihin ja miellyttävään tarinankerrontaääneen.

Ylipäätään peli on kuin interaktiivinen satukirja. Tarina on mukaansatempaava, joskin tusinafantasian elementtejä on havaittavissa.

Pelissä seikkaillaan kolmella erilaisella hahmolla. Velho osaa loihtia ja liikuttaa esineitä, ritari taitaa lähitaistelun jalon taidon ja kolmikon voimakkaimpana rikkoo tarvittaessa esteitä. Kolmantena on varas, joka puolestaan etätyöskentelee jousensa avulla ja liikkuu vikkelästi tarttumakoukulla varustetun köyden kanssa.

Edetäkseen pelaajan täytyy hyödyntää kaikkia pelihahmoja, onneksi niiden välillä vaihtaminen käy helposti. Kaksinpelaaminenkin on mahdollista, kunhan peliohjaimia löytyy. Oma vanhahko peliohjaimeni ei Trinessä toimi, mutta eipä toimi oikein muissakaan uudemmissa peleissä. Eli siis modernimmilla välineillä kaksinpeluu varmaan onnistuisikin.

Hahmojoukko on lievästi kliseinen, mutta se ei pelikokemusta haittaa. Ääninäyttely, varsinkin kertojan kohdalla, on erinomaista. Pelin suomalaisuuden takia valikot ja tekstitykset saa myös suomeksi, joskin suomeksi puhuttua versiota ei ole. Kieliopintoja auttaakseen voi toki pelata vaikkapa saksankielisillä tekstityksillä ja italiankielisellä puheella!

Animaatio on ensiluokkaista, ja erityinen huomionosoitus pahiksille. Sapelilla huitelevat vihulaiset hyppivät ja kiipeilevät ympäriinsä varsin elävän oloisesti, tosin tekoälyn "Hyökkäykset"-kansio sisältää vain pelaajan aivottoman seuraamisen. No, mitäpä muutakaan voisi epäkuolleelta luurangolta odottaa? Eräs harmittava pikku yksityiskohta on, että jättimäisen pyörivän vesimyllynrattaan ja kiviseinän väliin tippuvat viholliset eivät seuraa Hollywoodin lakeja ja muserru palasiksi, vaan nousevat ylös ilman sen kummempia ongelmia.

Grafiikkapuolella on plussansa ja miinuksensa. Peli näyttää mahtavalta, graafiseen suunnitteluun on selvästikin panostettu. Toisaalta parhaillakin asetuksilla tarvittaisiin vähän lisää reunojen pehmennystä. Ruudunpäivityskin tökkii ajoittain, mutta vain lievästi.

Lähes jokaisessa nykyfysiikkamoottorissa tuntuu olevan samat ongelmat. Kiinteät objektit tuppaavat uppoamaan toisiinsa ja joustavat kohteet vasta sekoilevatkin. Trineä vaivaa sama ongelma, joskaan pelinautintoa se ei onnistu tärvelemään. Harmittamaan vain jää, että fysiikkaobjektien ääniefektit ovat useimmiten teillä tietämättömillä. Tonnin painoinen kivenjärkäle ei päästä pienintäkään inahdusta romahtaessaan puiselle sillalle ja jymähtäessään alapuolella odottavalle kivilattialle.

Trine julkaistaan heinäkuussa PC:lle ja PlayStation 3:lle, ja on ladattavissa Steamista tai PlayStation Storesta. Steamista voi myös ladata pelin demon. Pelitalon kannalta olisi erittäin tärkeää saada myös pelin PS3-demo, jotta kuluttajan olisi helpompi arvioida kummalle alustalle peli tulisi hankkia.

Steam-verkkokaupan ilmoittama hinta 29,99 € ei kuulosta pahalta verrattuna nykypelien kultaisiin hintalappuihin. Osasyinä voivat olla pelin indie-tausta tai sitten peli on tavallista peliä lyhyempi, kuten mm. Ratchet & Clank: Quest for Booty.

Joka tapauksessa Trine vaikuttaa upealta peliltä huokealla hinnalla. Bugeista ja muista ongelmista voi syyttää pelin kehitysastetta, ja suurin osa ongelmista todennäköisesti korjataankin lopulliseen tuotteeseen. Vaikket lajityypistä perustaisikaan, lataa edes demo. Suosi suomalaista!

America's Army v. 3.0

Mihin kaikkeen verorahoja käytetäänkään. Vesiputkien kunnostukseen ja julkisiin palveluihin! Taas kerran suuri Amerikka näyttää oikeaa polkua: verovaroilla kustannettu (meille siis täysin ilmainen) sotapeli!

No, kun kerran ilmaisena tarjoavat, niin lataukseenhan se meni, tosin Steamin kautta. Tämä tuntui paremmalta ratkaisulta luotettavuutensa ja automaattisten pelipäivitysten takia, kuin perinteisen epämääräiseltä jenkkisivustolta lataaminen.

Epäonnekseni päätin esiladata AA:n 11 tuntia ennen pelin virallista aukeamista. Kuulosti hyvältä ratkaisulta ladata etukäteen ja päästä pelaamaan heti kun serverit alkavat ottaa väkeä sisään. No, lataus vei jonkin aikaa kokonsa vuoksi, ja koska itselleni tuttuun tapaan Steam päätti aina silloin tällöin aloittaa latauksen uudestaan, ja sitten taas uudestaan.

Myöhään illalla, kun serverit oli jo aukaistu päätin yrittää pelin käynnistämistä. Steam kuitenkin ilmoitti vain, että koneelleni on ladattu lukittu kopio pelistä, ja voin alkaa pelaamaan heti julkaisun yhteydessä. Uudelleenkäynnistys useimmiten korjaa ongelmat, joten virrat pois vaan ja unta kuuppaan. Aamulla koneen käynnistyttyä Steam ilmoitti, että AA:n tiedostot täytyy tarkistaa. Ajattelin, että tästä se ongelmakin varmaan johtui.

No, eipä auttanut. Muutaman uudelleenkäynnistyksen ja -latauksen jälkeen Steam yhä väitti kirkkain silmin, ettei peliä ole julkaistu, vaikka Kauppa-välilehti ilmoittikin toista.

Edellisestä AA:sta läksyni oppineena lähdin asianosaisille foorumeille. Kuten jokaisen kunnon PC-pelin kohdalla, AA:n foorumi on täynnä ilmoituksia ja valituksia bugeista. Luojan kiitos, myös ratkaisuja löytyy. Minun täytyi vain selata Program Filesin Steam-kansiosta AA:n kansio, ja manuaalisesti käynnistää AA3.exe. Se sitten ihme ja kumma toimi ja Steamkin huomasi samalla, että peli on jo julkaistu.

Ennen kuin oikeasti pääsin pelaamaan, ehdin mokata henkilökohtaisesti. Joitain kuukausia sitten olin hypetyksestä innoissani varannut profiilinimeni AA3:ssa. Tietysti unohdin varaukseni, ja yritin luoda uuden profiilin. Nimi varattu. Sitten muistin varaukseni ja yritin kirjautua sisään. Väärä salasana. Olin saanut sähköpostiini varauksen yhteydessä väliaikaisen salasanan. Latelin kirjautumisvalikkoon salasanan ja sitten pääsin pelaamaan oikeasti.

Edeltäjänsä, America's Army 2.x:n, tavoin pelin tarkoitus on innostaa nuoria liittymään armeijaan. Suurta yleisöä kiinnostavaan nettimoninpeliin pääsee vaikka heti pelin ladattuaan, mutta jotta pistetiliään voisi ruveta kartuttamaan, täytyy suorittaa peruskoulutus.

Ensimmäisenä vuorossa on esterata, joka ovelasti opettaa pelin kontrollit, jonka jälkeen päästään tutustumaan M16A4-kivääriin. Pelaaja saa harjoitella rauhassa ennen kuin vuorossa on ampumakoe. 40 taulua, 40 patruunaa, voiko selkeämpää ollakaan? Samalla opetetaan aseiden kontrollit, sekä ampuma-asennot.

Harjoituksen jälkeen peli tallentaa suorituksen ja kirjaa sen sotilasprofiiliin, mutta tukkoisen serverin takia teksti ”Contacting authorization server” näkyi pitkään ja hartaasti.

Seuraavana vuorossa on laajempi tutustuminen aseisiin aloittaen 40mm M320-kiväärikranaatinheittimestä. Taas pelaaja saa tutustua rauhassa tähtäimen etäisyyden säätöön ja muihin seikkoihin ennen ammuntakoetta. Edellisosan 9mm M9-palveluspistooli on jätetty pois, kuten myös M141-bunkkerinposauttaja sekä AT4-sinko. Kranaatinheittimen jälkeen ammutaan M249 SAW -konekiväärillä (harjoittelu + ampumakoe) ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä heitellään käsikranaatteja (harjoittelu + koe).

Kokeiden läpäisyn jälkeen pelaaja saa moninpeliin käyttöönsä harjoituksen aseet. Tämä on mielestäni oivallinen tapa innostaa pelaajat oikeasti pelaamaan koulutusosio, onhan kyseessä perusräiskintää huomattavasti taktisempi peli.

Pelimekaniikan saralla lääkintämiehen roolia on parannettu. Nyt kuka tahansa peruskoulutukseen kuuluvan lääkintäkoulutuksen läpäissyt, voi antaa ensiapua ja toimia siis lääkintämiehenä.

Lääkintäkoulutuksen alkuosa on lähes turhanpäiväistä, pelkkää ajoittaista välilyönnin painelua. Loppupuolella homma menee astetta hankalammaksi: kun pelaajan edessä olevan simulaationuken terveydentila kerrotaan, täytyy oikea parannuskeino valita neljästä vaihtoehdosta ihan itse. Jalkavamman aiheuttama liikuntarajoitteisuus korjataan lastalla, heikko pulssi suolaliuoksella. Näitä oppeja voi hyödyntää moninpelissä, pelastettu taistelutoveri kartuttaa myös omaa pistesaldoa.

Loppukoetta on laajennettu edellisosasta. Ennen kokeena oli pelkkä talo, jossa ammutaan mahdollisimman nopeasti vihollistaulut, ampumatta kavereita. Uudessa versiossa simuloidaan jo realistisempaa kaupunkisotaa. Tämä harjoitus avaa M68-punapistetähtäimen käytettäväksi moninpelissä.

Jos koulutukseen jäi koukkuun, on mahdollista jatkaa lisäharjoitusten avulla, jotka avaavat käyttöön lisää välineistöä. Tämä tuntui kuitenkin lähes turhalta pelin parin ensimmäisen päivän aikana, sillä viimeistelemätön ja buginen peli ei tahtonut kirjata tuloksia ylös, vaikka antoi ymmärtää kaiken olevan kunnossa.

Viimein päätin kokeilla moninpeliä. Etsin serverin joka ei ollut täynnä, ja odottelin latausruudun äärellä vain päästäkseni uudestaan päävalikkoon. Pitäkää tunkkinne! Palaan huomenna asiaan.

No, tukkoiset serverit ymmärtää hyvin. Peliin yrittää kirjautua samanaikaisesti tuhansia ja taas tuhansia pelaajia.

Pääsin sitten viimein pelaamaan moninpeliä. Edellisversiossa käytetty Unreal Engine 2.5 -pelimoottori on päivitetty 3.0:ksi, mutta mitään järin dramaattista eroa ei ole huomattavissa. Onhan kaikki vähän sulavampaa ja puunatumpaa, mutta kaiken sen bugituksen ja lagituksen keskellä ei kaikkia positiivisia puolia tuppaa huomaamaan.

Pelivalmistajalle kuitenkin krediittiä siitä, että ensimmäisen parin päivän aikana ensimmäinen päivitys oli jo julkaistu. Korjattujen bugien lista tuntui kattavan kaikki itse kokeneeni ongelmat, mutta se on sitten eri asia että toimiko päivitys täysin.

Edellisosan tapaan kaikki pelaavat Yhdysvaltain armeijan leivissä, ja ampuvat Czervenialaisia sotilaita. Niin tekee vastapuolikin. Kaikki näkevät siis kaverinsa jenkkeinä ja viholliset czervenialaisina. Sama pätee aseiden kanssa.

Czerveniasta vielä sen verran, että sotapelien nykymuoti tuntuu olevan se, että kuka keksii neuvostotasavaltalaisimman vihollisvaltion, joka on kuitenkin juuri tarpeeksi fiktiivinen ollakseen poliittisesti korrekti. Verrata voi vaikkapa ArmA 2:n Chernarussiaan, ”Musta-Venäjään” joka on mitä ilmeisimmin Valko-Venäjän, Belarussian arkkivihollinen, tai Battlefield: Bad Companyn Serdaristaniin.

Vihollisten aseet on jostain kumman syystä vaihdettu fiktiivisiin edellisversiosta tuttujen AK-47:n kaltaisten venäläisaseiden sijaan.

Pelimuotoja on kiitettävän paljon, ja pelikarttoja riittävästi. Pelaaminen on myös mukavaa vaihtelua taktisilla elementeillään perinteiseen konsoliräiskintään verrattuna. Jos kuolet, olet kuollut, ensi kierroksella sitten uudestaan. Uudelleensyntyminen on siis jätetty vallan pois.

Joskus peli-ilo jää kuitenkin unholaan, kun nettiyhteys pätkii toden teolla, mutta sille nyt ei voi mitään. Kaiken kaikkiaan America’s Army 3.0 on hieno peli, koulutusosioineen ja taktisine elementteineen. Bugit kalvavat pelaamisen riemua, mutta päivityksiä tuntuu tulevan kiitettävää tahtia.

http://www.americasarmy.com/

Tämä miellytti:

ilmaisuus, taktisuus räiskinnän sijasta

Tämä ärsytti:

bugitus ja lagitus

Tämä yllätti:

verovaroillakin saa aikaan erinomaisen pelin

PELATTAVUUS: 8/10

+ taktisuus

+ kontrollit toimivat standardien mukaan

+ koulutusosio

– Steam sekoili pahemman kerran

– vaatii koneelta paljon

– bugittaa ja lagittaa

JUONI: 4/10

– taas yksi Chernarisczerveniserdaristanistanirussia

GRAFIIKKA: 7/10

+ ihan kiva ulkoasu ilmaispeliksi...

– ...joskin melko mitäänsanomaton parhailla asetuksillakin

PELIN IDEA: 8/10

+ armeijan rekry-/propagandapeli

– Chernarisczerveniserdaristanistanirussia

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10

+ ylenemis- ja koulutusmahdollisuuksia riittää

+ pelaaminen koukuttaa...

– ...mut-ta bu-gi-tus ja la-gi-tus har-mit-taa

The Sims 3

On tullut taas se aika, jolloin Will Wright vangitsee sata miljoonaa pelaajaa tietokoneidensa ääreen. Juuri näin, se on The Sims 3!

Aiempia The Simsejä pelanneena en voinut vain jättää peliä hyllyyn, se oli pakko ostaa. Ja kun vielä Collector's Editionia tarjosivat, niin ostoskärryynhän sen nappasin. Pientä onnenkantamoistakin sattui ostospolulle, eräästä pelialan erikoisliikkeestä kun sattuivat Simsit olemaan lopussa, lähdin supermarkettiin. Siellä sattuivat nämä Collector's Editionit olemaan muutaman euron halvempia, kuin erikoisliikkeen normaaliversio. Rahastusta jo ennen lisäosia!

Kyynisimmät sielut saattavat ajatella: "Se on vain The Sims 2 paremmilla grafiikoilla. Ja kaikilla lisäosillakin saadaan rahastettua vielä kerran uudestaan!" Lisäosien kohdalla väite onkin todennäköisesti totta, mutta The Sims 3 ei ole pelkkä päältä kaunis kakku. Paljoa valehtelematta voin sanoa, että kaikkia pelin ominaisuuksia on syvennetty ja laajennettu toden teolla.

Kotiin päästyäni alkoi tuttu epäilys kuitenkin kalvaa mieltäni. Tuo pyöreä, kaksi kirjainta sisältävä logo pelin kannen oikeassa alanurkassa. EA.

Kun kaikki aiemmatkin EA:n asennukset ovat sekoilleet, miksi tällä kertaa menisi paremmin?

No, se ei pelaa, joka pelkää! Levyke koneen syövereihin, ja asennuksen käynnistymistä odottelemaan. Asennus käynnistyi, ja tuttu palkki alkoi täyttyä ruudulla. Vielä olisi aikaa jollekin mennä vikaan... Mutta Halleluja! Se toimi! Asennus sujui ilman yhtä ainutta virheilmoitusta!

Käynnistyssovelluksessa näkyy jos jonkinmoista ladattavaa ja ostettavaa lisäkrääsää peliin. Niihin ehtii tutustua myöhemmin, nyt pelaamaan. Pelin suurin yksittäinen uusi ominaisuus on avoin naapurusto. Pelaaja voi tutkia ympäristöä saumattomasti, ilman lataustaukoja. Tätä ominaisuutta varten pelissä on valmiiksi suunniteltu naapurusto pelattavaksi. Uusia voi ladata, mutta omia ei ilmeisesti voi rakentaa, syynä kaikkien välttämättömien kohteiden rakentaminen.

Aivan aluksi kokeilin siminluontia. Yleisasu on tuttu, mutta jo pian tulee selväksi että kaikki ei ole täysin ennallaan. Hyvinä puolina on mm. simin vartalon muokkaaminen liukusäätimillä, joka on edeltäjäänsä paljon tarkempaa.

Suurien lisäysten mukana on mahdollisuus valita lähes minkä tahansa esineen värin ja materiaalin. Haluatko vaaleanpunaiset mäntyhousut? Hoituu! Tummalla nahalla päällystetyn tila-auton? Hoituu! Valinnan varaa on lähes loputtomasti, ja sisustaminenkin muuttuu paljon mielekkäämmäksi.

Oli kuitenkin yksi asia, mikä jäi todella harmittamaan siminluonnissa. Erilaisten hiustyylien vähyys. Jos ei halua olla puoliksi kalju, tai irokeesipää, ei loppujen lopuksi kovin montaa vaihtoehtoa ole.

Ulkonäön ja vaatteiden muokkausten jälkeen keskitytäänkin siihen kaikkein tärkeimpään. Sisimpään. Simin luonne määritellään valitsemalla viisi piirrettä. Simisi voi olla vaikkapa herkästi innostuva neuroottinen sohvaperuna, joka on vielä pahansuopa kasvissyöjä. Pahat simit voivat lahjoittaa pahantekeväisyyteen, ja viherpeukalot oppivat puutarhanhoidon muita herkemmin.

Siminluonnin jälkeen on aika asuttaa virtuaaliasukit naapurustoon. Tarjolla on vapaita asuntoja ja tontteja, tai sitten voit asuttaa simisi johonkin valmiiseen perheeseen. Rakennusvaihtoehtoja on totuttuun tapaan paljon, joskin joitakin ominaisuuksia, kuten portaita on vaikea löytää. Tilanjakajatkin on jätetty kokonaan pois, mutta suurimmassa hädässä ne voi korvata vaikkapa aidalla.

Ja vaikka tyylin luominen antaa vapaat kädet sisustukseen ynnä muuhun, muun muassa amerikkalaiseen tapaan talon seinustalla olevia savupiippuja ei voi stailata. Kirkkaan punatiilinen piippu harmaan kivitalon seinustalla onkin melkoinen tyylinrikkoja.

Simien arjesta huolehtiminen on melko lailla tuttua huttua. Salaatin valmistus vie kaksi tuntia kallista töihinvalmistautumisaikaa, puhumattakaan sen syömisestä ja astioiden pesusta. Ylipäätään perustarpeiden täyttämiseen kuluu liikaa aikaa, kun aamuneljältä heräävä sim ei sitten millään ehdi yhdeksäksi töihin aamusuihkuineen ja -paloineen. Tämä johtaa huonoon mielialaan, joka johtaa huonoon työsuoritukseen, jolloin tarvitsisi vielä enemmän vapaa-aikaa asioista huolehtimiseen.

Jos vapaa-aikaa onnistuu kuitenkin jotenkin hankkimaan, voi sim kerätä sivutuloja vaikkapa kirjailijana, katusoittajana (joka on yllättävän tuotteliasta) tai puutarhurina. Erilaisten taitojen karttuessa sim oppii kykyyn liittyviä asioita. Karismaa kehittänyt sim osaa tervehtiä hauskasti, käsistään kätevän simin korjaamat laitteet eivät ikinä rikkoudu uudestaan, ja sitä rataa.

Vapaa-aikaa voi hankkia vaikkapa kunniattomasti koodeilla, joista suurkiitos pelintekijöille. Pelikokemus paranee huomattavasti, kun voi keskittyä johonkin viemärin tukosten availua hohdokkaampaan. Pelitunnit vierähtävätkin nopeasti juustokasveista huolehtiessa, ja kitaraa soitellessa puistossa. Maalarisimin ateljeen tunnelmaa voi nostattaa omilla musiikkikappaleilla, siirrä vain .mp3-muodossa olevat kappaleet pelin "Custom Music"-kansioon, niin saat lempikappaleesi pelin sisään.

Hauskana lisäominaisuutena pelaaja voi nyt valita, miten sim käyttää työpäivänsä: mielisteleekö sim pomoa, jutteleeko työtoverien kanssa, raataako 110-prosenttisesti, vai lorvaileeko vain.

On hienoa, että peliin on jätetty osa edeltäjän lisäosien ominaisuuksista (kuten kalastus, autot yms.), mutta monet pelaajien kaipaamat ominaisuudet (The Sims 3: Lemmikit, The Sims 3: Vuodenajat, The Sims 3: Kauppa auki, lista jatkuu loputtomiin...) odottavat julkaisuaan EA:lle tyypillisinä maksullisina lisäosina.

Tuon aiemmin mainitsemani Collector's Editionin tekee tavallista haluttavammaksi se, että se sisältää simlogokulmion muotoisen 2 Gt:n USB-muistitikun, erityisen vinkkivihkosen ja latauskoodin jolla saa "eurooppalaisen urheiluauton". The Sims 3:n nettisivusto ei ole vielä hyväksynyt koodiani, mutta kenties vielä jonain päivänä simini pääsevät ajelemaan tällä "eurooppalaisella urheiluautolla".

http://www.thesims3.com/

Tämä miellytti:

The Sims -nimen olemus on tallella

Tämä ärsytti:

liian vähän hiustyyppejä, ja perustarpeet nielevät vapaa-ajan

Tämä yllätti:

eri huonekaluja on yllättävän vähän, joskin tyylin luomisella värit saa juuri haluamikseen

PELATTAVUUS: 9/10

+ pelaamisen hauskuus tallella

+ avoin naapurusto toimii

+ tyylin luominen, miten tulimmekaan toimeen ilman sitä?

+ suomentajilla homma hallussa toden teolla

+ kaikkea on syvennetty

– vaatii koneelta paljon

– bugittaa aina silloin tällöin

JUONI: 7/10

+ tässä Sinä tuunaat oman juonesi juuri haluamaksesi

GRAFIIKKA: 8/10

+ ulkoasu on eloisa ja värikäs...

– ...joskin vähän epätarkka parhailla asetuksillakin

PELIN IDEA: 7/10

+ monipuolisuus hämmästyttää

– lisäosaa pukkaa

– lisäosaa pukkaa

– lisäosaa pukkaa

– lisäosaa pukkaa

– lisäosaa pukkaa

– lisäosaa pukkaa

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 9/10

+ avoin ympäristö, lähes rajattomasti tehtävää

+ pelihetket venyvät pitkälle iltaan ja yöhön

Uncharted 2: Among Thieves Multiplayer Beta

Tässä arvostellaan Uncharted Among Thievesin beta-versio, itse pelin arvostelun löydät täältä.

Nykypäivänä olisi sangen hölmöä pelivalmistajalta jättää peli pelkkien hypetysten ja haastattelujen varaan. Jos oikeasti haluaa varmoja ostajia, pitää julkistaa demo. Useimmat niistä ovat ilmaisia, sillä siitähän demoissa on juuri kyse. Naughty Dog päätti toisin...

Uncharted 2:n moninpelidemoon pääsee käsiksi ostamalla pelin Infamous (muitakin keinoja löytyy, yllätys yllätys). Betan voi siis ladata syöttämällä PlayStation Networkiin beta-koodin, joka tulee mm. Infamouksen mukana. Lähes seitsemänkymmenen euron hinnan kuitenkin ymmärtää, onhan kyseessä "suljettu beta". Tästä hyötyy niin U2:AT, kuin Infamous.

Asiaan!

Lataus on jotain gigatavun luokkaa, joten hitaammilla yhteyksillä lataamiseen kuluu ikä ja terveys, mutta odotus on sen arvoista. Luvassa on hauskaa räiskintää luonnollisen sulavalla animaatiolla ja kunnon aseilla höystettynä.

Mukana on kaksi pääpelimuotoa: tavoitteellinen yhteistyöpeli (maksimina kolme pelaajaa) ja perinteinen nettimoninpeli. Yhteistyöpeliä ehdin vain kerran kokeilemaan ja silloinkin meno tyssäsi pelaajien hakuun, muita ei sillä hetkellä ollut. Moninpeliä taas kokeilin useammankin kerran. Pelimuotoja on kaksi: perinteinen Team Deathmatch ja Plunder, joka on kaikille tuttu lipunryöstö, mutta tällä kertaa lippuna toimii kultapatsas. Patsaan kantajan liikkuminen

hidastuu (taas yllätys!) ja patsaan varatessa toisen käden, vain pistoolin käyttö on mahdollista.

Yhteistyö onkin siis pelin nimi. Patsaankantajaa on lähes pakko tukea voiton varmistamiseksi, ja pahan paikan tullessa kantaja voi heittää patsaan tiimikaverille (tai vaikka aidan yli). Paloketju olisi varmaan toimiva ratkaisu...

Deathmatchissa kamppailevat "hyvikset" ja "pahikset". Tasapuolisuuden nimissä järjestelmä arpoo pelaajalle joukkueen, mutta profiilivalinnoissa saa itse päättää millä hahmolla haluaa kummallakin puolella pelata. Tämä vaikuttaa vain ulkonäköön, sillä kaikki pelaajat aloittavat samalla aseella, muut aseet kerätään kentältä. Hahmolleen voi myös valita Call of Duty 4 -tyyliin kykyjä, kuten "enemmän ammuksia" tai "tarkempi tulitus lonkalta".

Beta on kaiken kaikkiaan ihan hieno, mutta se ei (vielä tällä kehitysasteella) koukuta lähes ollenkaan. Matsien myötä pelaajan kokemustaso nousee, mutta sekään ei tuo sitä addiktoivaa fiilistä. Animaatio pyörii taivaallisen sulavasti ja grafiikka on edeltäjäänsäkin parempaa, mutta kuitenkin jäi vähän paha maku suuhun. No, syksyllä nähdään mihin Naughty Dogin rahkeet riittävät, odotukset ovat korkealla!

Infamous

Selaillessani Playstation Storea huomasin kiinnostavan oloisen demon. Pelitalokin oli Sly-pelisarjasta tuttu Sucker Punch, joten käynnistin latauksen. Tai siis sain ilmoituksen, että kovalevyllä ei ole tarpeeksi tilaa. Tein nopean priorisoinnin ja poistin pari vanhaa talletusta, sitten vasta latailin...

Jostain kumman syystä demo oli ranskaksi, joten mistään ei saanut mitään tolkkua. No, parin kokeilukerran jälkeen opin perusasiat ja pelasin ihan pelaamisen ilosta. Seuraavana päivänä törmäsinkin peliin kaupassa, ja pakkohan se oli ostaa!

Tarina on mielenkiintoinen: Cole, pelin (anti?)sankari työskentelee lähettinä Empire Cityssä. Eräänä päivänä hänen toimitettavakseen tulee viattoman oloinen paketti, mutta toimitusosoitteen luona hänen käsketään avata paketti. Laatikosta paljastuu pallo, joka aktivoituu ja räjäyttää kuusi korttelia kaupungin keskustasta!

Kuin ihmeen kaupalla Cole selviytyy ja pääsee sairaalaan. Kahden sairaalaviikon aikana kaupungissa leviää kulkutauti ja ennen vähäpätöinen huumejengi valtaa kadut. Biologisen uhan torjuakseen USA:n hallitus järjestää koko Empire Cityn karanteeniin, eikä ketään päästetä sisään tai ulos. Sairaalassa Cole huomaa, että räjähdys antoi hänelle kyvyn kontrolloida sähköä; kärventää vihulaisia salamoilla ja ladata virtaa sähkölaitteista ynnä muuta yleishyödyllistä! Aikas pirun jännää!

Aivan koko juonta en nyt tähän spoilaa, mutta luvassa on yllättäviä (ja myös järkyttäviä) juonenkäänteitä! Tarinaa viedään eteenpäin Sucker Punchille tutuilla pelihahmon selostamilla piirretyillä videopätkillä.

Pelin nimi juontuu pelinsisäisistä "karmahetkistä", jolloin pelaaja saa päättää esim. antaako ihmisten kerätä osuutensa valtion ruokalähetyksistä, vai korventaako muutaman henkilön ja pitää kaiken itsellään? Nämä valinnat vaikuttavat hahmon kykyihin, ulkonäköön ja ihmisten suhtautumiseen, mutta tarina pysyy samana. Hyvän ja pahan poluilla edessä ovat aina samat päätökset ja tarinankäänteet.

Kuten jo demossa huomasin, Infamousin pelaaminen on hauskaa ihan pelaamisen ilosta. Vapaamuotoinen hiekkalaatikkopelaaminen Empire Cityä tutkien on viihdyttävämpää kuin uskoisi, ja erilaiset keräiltävät ja Trophyt tekevät pelaamisesta vähän tarkoituksellisempaa. Tarinatehtävien ohella kaupungista löytyy sivutehtäviä, joiden suorittaminen puhdistaa osan kaupungista kokonaan vihollisista.

Itse huomasin pelituntien vierivän varsin sukkelaan sivutehtäviä pelaillen: "Vielä yksi, ja sitten lopetan. Tai vielä yksi. No tuossa ei kauan nokka tuhise, jospa vielä pari. No sitten lopetan oikeasti...".

Yksi pelin monista valteista ovat tietenkin Colen supervoimat. Onhan se hienoa, kun voi tervehtiä kadun toisella puolella olevaa vihollista shokkihoidolla samalla kun ratsastaa sähköjohdolla kipinöiden sinkoillessa!

Liikkuminenkin on helppoa, urbaanin tutkimusmatkailun harrastaja Cole loikkii vaivatta pitkin kerrostalon seinää räjähdyksen antaman lisäpotkun avulla, ja jos ei huvita itse juosta voi yhtä hyvin käyttää julkisia ja liftata kyydin raitiovaunulta!

Tarinatehtävien muassa Colen pitää palauttaa sähköt takaisin kaupungin eri osiin. Tämä hoituu reissulla viemäriin, jossa käynnistetään kaupunginosan sähkönjakaja. Tämä ei ainoastaan mahdollista voimien lataamista kyseisellä alueella, vaan sen myötä Cole oppii myös aina uuden kyvyn.

Roolipelimäisten kokemuspisteiden karttuessa voimia voi myös parannella, ja riippuen pelaajan karmasta voimat muuttuvat. Pahiksen salamat ovat pahaenteisen punaisia, ja sankarin iskut vangitsevat viholliset ennemmin kuin tappavat.

Sähkön käyttäytyminen on mallinnettu hienosti peliin. Salamat loikkivat metalliesineistä toisiin ja vedessä kahlaavan vastustajan voi savustaa ilman kunnollista tähtäystäkin.

Täysin uniikkia ei meno kuitenkaan ole. Eräässä tunnetussa pelilehdessäkin harmiteltu "siilitukkainen ja katu-uskottava sankari"-syndrooma vaivaa Colea... Esimerkiksi Star Wars: The Force Unleashedin päähahmo "Starkiller" on sith-salamoineen ja siilitukkineen kuin Colen kaksoisveli. No, sepä ei menoa haittaa!

Kaiken kaikkiaan Infamous on erittäin viihdyttävä peli, sopivalla hyppely-mäiske -suhteella! Tämä on taas yksi syy valita PlayStation 3, Infamousta kun ei Xboxille saa.

http://www.infamousthegame.com

Tämä miellytti:

Empire Cityä on hauska tutkia

Tämä ärsytti:

ei mitään moitittavaa!

Tämä yllätti:

peli on erittäin hyvä, mutta hype on jäänyt vähäiseksi

PELATTAVUUS: 10/10

+ Colen sähkövoimat

+ hyvä/paha-tilanteet

+ kykyjen kehittäminen on koukuttavaa

+ Trophyt, keräiltävät ja sivutehtävät ne vasta koukuttavia ovatkin!

JUONI: 9/10

+ ensiluokkainen juoni, pelaamista on vaikea jättää kesken

GRAFIIKKA: 9/10

+ Empire Cityn synkkä tunnelma välittyy loistavasti

– ajoittaista reunojen rosoisuutta

PELIN IDEA: 9/10

+ maanläheisempi sankaripeli

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 9/10

+ avoin ympäristö, paljon tehtävää

+ juonen läpikahluussa kestää kiitettävät kauan