lauantai 28. maaliskuuta 2009

Empire: Total War



Creative Assemblyn kuuluisa Total War -sarja on niittänyt maailmanmainetta feodaaliajan Japanissa, antiikin Roomassa ja kahteen otteeseen keskiajalla. Yleisön pyynnöstä sarja siirtyy 1700-luvulle, muskettien ja siirtomaiden aikaan.

Edeltäjiensä tapaan pelin kampanjapelimuoto keskittyy kahdelle tasolle: karttatasoon, jossa siirrellään armeijoita ja hallinnoidaan valtakuntaa, sekä kolmiulotteiseen reaaliaikastrategiatasoon, jossa itse taistelut käydään.

1700-luvun siirtomaahengen vuoksi kartta kattaa nyt myös Pohjois-Amerikan, sekä Intian. Myös Euroopan aluetta on laajennettu, ja ajan suurvalta Ruotsikin on päässyt mukaan. Ja kuten kaikki historiantunneilla kuunnelleet tietävät, Suomi kuului tuohon aikaan Ruotsille ja oli Venäjää vastaan käydyissä sodissa taistelukenttänä.

Olin jo ladannut Steam-verkkopalvelusta pelin demon, jonka tutoriaalit ehdin pelaamaan useaan otteeseen. Pelin menoon oppii nopeasti, vaikka ei olisi ennen naksustrategioita pelannut. Ihme kyllä, valtion hallinnointia karttatilassa ei opetettu, mutta nopeasti siihenkin totuttautuu.

Peli asentuu kiitettävällä nopeudella, vaikkakin kahdelta levyltä. Asennuksen jälkeen pelin voi käynnistää ilman levyä. Vaihtoehtoisesti pelin voi myös ladata kokonaisena Steamista, mutta nettiyhteyteni tuntien (demo latautui noin 6 tunnissa) päätin hankkia konkreettisen levyn.

Aivan aluksi kokeilin "Grand Campaignia", ja karttalaajennuksen takia valitsin Ruotsin. Hetken suunnittelun päästä päätin vapauttaa Norjan tanskalaismiehittäjien ikeestä. Jo ensimmäisen taistelun aikana huomasin kuinka torveloita molemman osapuolen sotilaat ovat. Ilman täysaikaista holhousta miehet tuppaavat seisoskella tykistötulituksessa, vaikka vieressä olisi suojautumispaikkoja. Tykistön erikoisalaa taas on edessä olevan mäen tulittaminen, vaikka ihan hyvin voisi siirtää tykkejä muutaman metrin eteenpäin.

Muitakin bugeja löytyy pilvin pimein, mutta suurin osa niistä on huomattavissa vain, jos tarkastelee taistelua aivan vierestä. Eräs erityisen huomattava ongelma pelillisesti on se, että tiheinkään metsä ei tarjoa minkäänlaista näkösuojaa viholliselta, ellei kyseinen joukkio kykene erityisesti kyykistymään.

Hyvistä puolista mainittakoon Total War -sarjan tavaramerkki, erinomainen moraalijärjestelmä. Vasta värvätyt joukot saa pakenemaan häntä koipien välissä vaikkapa hyökkäämällä selustaan, tykistökeskityksellä tai ampumalla kenraalin. Hyvän moraalin taas takaa vaikkapa linnoituksessa tai kukkulalla oleminen, taikka selustan turvaava joukko-osasto.

Empiren uutuuksiin lukeutuu myös se, että yksittäisten sotilaiden väliset taistelut on näytelty motion capture -tekniikalla. Suomeksi sanottuna peliin on tehty näyttelijöiden avulla satoja variaatioita kaksinkamppailuista. Tämä kuulostaa mainiolta, mutta sekin on valitettavasti bugeja täynnä.

Mutta kenties kehutuin uutuus on vielä mainitsematta: reaaliaikaiset meritaistelut. Tällä kertaa pelaaja pääsee komentamaan laivastojaan taisteluissa maataisteluiden tapaan, ja tämä onkin pelin parhaita ominaisuuksia.

Laivoja ohjaillaan maajoukkojen tapaan, mutta huomioon on otettava monia seikkoja. Huolimaton laivojen komentelu johtaa usein laivaruuhkaan, jossa kukaan ei pääse liikkumaan, ja laivan komentaminen vastatuuleen tarkoittaa hyvin hidasta ja vaivalloista etenemistä. Nopeus onkin valttia meritaisteluissa, ja voittaja ratkeaa usein sen mukaan, kuka onnistuu hyödyntämään tuuliolosuhteita paremmin.

Kampanjan lisäksi valittavana on muutama historiallinen taistelu (edeltäjäänsä verrattuna naurettavan vähän), joiden lisäksi voi koostaa oman maa-, meri- tai piiritystaistelunsa. Tietokonetta vastaankin on ihan hauska pelata, vaikkei vaikeinkaan vaikeusaste tarjoa kovinkaan varteenotettavaa haastetta, mutta Internet-moninpeli on omaa luokkaansa. Tai siis olisi, mikäli pelaajien nettiyhteydet eivät olisi niin hitaita...

Keskikokoisessakin taistelussa peli-ilon tallaa törkeän pätkivä pelikokemus. Tästä johtuen useat serverinpitäjät käyttävätkin sääntöjä, kuten ”vain kaksi laivaa per pelaaja”.

Mutta eräs ominaisuus, jolla arvatenkin kalasteltiin amerikkalaisia ostajia, on nimeltään Road to Independence, joka seuraa meren yli saapuneiden siirtolaisten matkaa itsenäiseksi valtioksi. Pelin aikaikkuna jättää kuitenkin pois USA:n sisällissodan, mutta todennäköisesti lisälevy korjaa tämänkin asian, ja tuo samalla Napoleonin mukaan kuvioihin.

Kaiken kaikkiaan Empire: Total War on hyvä diplomatiapeli, parempi maataistelupeli ja paras meritaistelupeli. Jokaisessa osa-alueessa on ongelmansa, mutta kokonaisuuden ansiosta peli on erittäin suositeltava hankinta kaikille nojatuolistrategisteille!



http://www.totalwar.com/empire/

Tämä miellytti:
eeppisten mittasuhteiden taistelut

Tämä ärsytti:
lukuisat bugit

Tämä yllätti:
meritaisteluiden huippulaatu

PELATTAVUUS: 8/10
+ hyvät tutoriaalit
+ selkeät kontrollit
– bugit...
+ ...joita korjataan jatkuvasti päivityksillä
– Internet-moninpelin pätkiminen

JUONI: 7/10
+ Road to Independence
+ kampanja lähtee historialliselta pohjalta, ja jatkaa sitten pelaajan polkujen mukaan

GRAFIIKKA: 9/10
+ hyvällä koneella saa pelistä irti näyttävää jälkeä...
– ...mutta vanhemmilla koneilla joutuu tyytymään vaatimattomampaan ulkoasuun

PELIN IDEA: 9/10
+ pelisarjan harppaus keskiajalta 1700-luvulle
+ Road to Independence
– onhan näitä strategiapelejä jo nähty

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ kampanjamoodissa valittavana lukuisia valtioita
+ vielä kerran: Road to Independence
+ omien taisteluiden luonti
– bugit
– nettipelin ongelmat

1 kommentti:

Incognito kirjoitti...

Tätä täytyy kokeilla :)