Empire: Total War

Creative Assemblyn kuuluisa Total War -sarja on niittänyt maailmanmainetta feodaaliajan Japanissa, antiikin Roomassa ja kahteen otteeseen keskiajalla. Yleisön pyynnöstä sarja siirtyy 1700-luvulle, muskettien ja siirtomaiden aikaan.

Edeltäjiensä tapaan pelin kampanjapelimuoto keskittyy kahdelle tasolle: karttatasoon, jossa siirrellään armeijoita ja hallinnoidaan valtakuntaa, sekä kolmiulotteiseen reaaliaikastrategiatasoon, jossa itse taistelut käydään.

1700-luvun siirtomaahengen vuoksi kartta kattaa nyt myös Pohjois-Amerikan, sekä Intian. Myös Euroopan aluetta on laajennettu, ja ajan suurvalta Ruotsikin on päässyt mukaan. Ja kuten kaikki historiantunneilla kuunnelleet tietävät, Suomi kuului tuohon aikaan Ruotsille ja oli Venäjää vastaan käydyissä sodissa taistelukenttänä.

Olin jo ladannut Steam-verkkopalvelusta pelin demon, jonka tutoriaalit ehdin pelaamaan useaan otteeseen. Pelin menoon oppii nopeasti, vaikka ei olisi ennen naksustrategioita pelannut. Ihme kyllä, valtion hallinnointia karttatilassa ei opetettu, mutta nopeasti siihenkin totuttautuu.

Peli asentuu kiitettävällä nopeudella, vaikkakin kahdelta levyltä. Asennuksen jälkeen pelin voi käynnistää ilman levyä. Vaihtoehtoisesti pelin voi myös ladata kokonaisena Steamista, mutta nettiyhteyteni tuntien (demo latautui noin 6 tunnissa) päätin hankkia konkreettisen levyn.

Aivan aluksi kokeilin "Grand Campaignia", ja karttalaajennuksen takia valitsin Ruotsin. Hetken suunnittelun päästä päätin vapauttaa Norjan tanskalaismiehittäjien ikeestä. Jo ensimmäisen taistelun aikana huomasin kuinka torveloita molemman osapuolen sotilaat ovat. Ilman täysaikaista holhousta miehet tuppaavat seisoskella tykistötulituksessa, vaikka vieressä olisi suojautumispaikkoja. Tykistön erikoisalaa taas on edessä olevan mäen tulittaminen, vaikka ihan hyvin voisi siirtää tykkejä muutaman metrin eteenpäin.

Muitakin bugeja löytyy pilvin pimein, mutta suurin osa niistä on huomattavissa vain, jos tarkastelee taistelua aivan vierestä. Eräs erityisen huomattava ongelma pelillisesti on se, että tiheinkään metsä ei tarjoa minkäänlaista näkösuojaa viholliselta, ellei kyseinen joukkio kykene erityisesti kyykistymään.

Hyvistä puolista mainittakoon Total War -sarjan tavaramerkki, erinomainen moraalijärjestelmä. Vasta värvätyt joukot saa pakenemaan häntä koipien välissä vaikkapa hyökkäämällä selustaan, tykistökeskityksellä tai ampumalla kenraalin. Hyvän moraalin taas takaa vaikkapa linnoituksessa tai kukkulalla oleminen, taikka selustan turvaava joukko-osasto.

Empiren uutuuksiin lukeutuu myös se, että yksittäisten sotilaiden väliset taistelut on näytelty motion capture -tekniikalla. Suomeksi sanottuna peliin on tehty näyttelijöiden avulla satoja variaatioita kaksinkamppailuista. Tämä kuulostaa mainiolta, mutta sekin on valitettavasti bugeja täynnä.

Mutta kenties kehutuin uutuus on vielä mainitsematta: reaaliaikaiset meritaistelut. Tällä kertaa pelaaja pääsee komentamaan laivastojaan taisteluissa maataisteluiden tapaan, ja tämä onkin pelin parhaita ominaisuuksia.

Laivoja ohjaillaan maajoukkojen tapaan, mutta huomioon on otettava monia seikkoja. Huolimaton laivojen komentelu johtaa usein laivaruuhkaan, jossa kukaan ei pääse liikkumaan, ja laivan komentaminen vastatuuleen tarkoittaa hyvin hidasta ja vaivalloista etenemistä. Nopeus onkin valttia meritaisteluissa, ja voittaja ratkeaa usein sen mukaan, kuka onnistuu hyödyntämään tuuliolosuhteita paremmin.

Kampanjan lisäksi valittavana on muutama historiallinen taistelu (edeltäjäänsä verrattuna naurettavan vähän), joiden lisäksi voi koostaa oman maa-, meri- tai piiritystaistelunsa. Tietokonetta vastaankin on ihan hauska pelata, vaikkei vaikeinkaan vaikeusaste tarjoa kovinkaan varteenotettavaa haastetta, mutta Internet-moninpeli on omaa luokkaansa. Tai siis olisi, mikäli pelaajien nettiyhteydet eivät olisi niin hitaita...

Keskikokoisessakin taistelussa peli-ilon tallaa törkeän pätkivä pelikokemus. Tästä johtuen useat serverinpitäjät käyttävätkin sääntöjä, kuten ”vain kaksi laivaa per pelaaja”.

Mutta eräs ominaisuus, jolla arvatenkin kalasteltiin amerikkalaisia ostajia, on nimeltään Road to Independence, joka seuraa meren yli saapuneiden siirtolaisten matkaa itsenäiseksi valtioksi. Pelin aikaikkuna jättää kuitenkin pois USA:n sisällissodan, mutta todennäköisesti lisälevy korjaa tämänkin asian, ja tuo samalla Napoleonin mukaan kuvioihin.

Kaiken kaikkiaan Empire: Total War on hyvä diplomatiapeli, parempi maataistelupeli ja paras meritaistelupeli. Jokaisessa osa-alueessa on ongelmansa, mutta kokonaisuuden ansiosta peli on erittäin suositeltava hankinta kaikille nojatuolistrategisteille!



http://www.totalwar.com/empire/

Tämä miellytti:
eeppisten mittasuhteiden taistelut

Tämä ärsytti:
lukuisat bugit

Tämä yllätti:
meritaisteluiden huippulaatu

PELATTAVUUS: 8/10
+ hyvät tutoriaalit
+ selkeät kontrollit
– bugit...
+ ...joita korjataan jatkuvasti päivityksillä
– Internet-moninpelin pätkiminen

JUONI: 7/10
+ Road to Independence
+ kampanja lähtee historialliselta pohjalta, ja jatkaa sitten pelaajan polkujen mukaan

GRAFIIKKA: 9/10
+ hyvällä koneella saa pelistä irti näyttävää jälkeä...
– ...mutta vanhemmilla koneilla joutuu tyytymään vaatimattomampaan ulkoasuun

PELIN IDEA: 9/10
+ pelisarjan harppaus keskiajalta 1700-luvulle
+ Road to Independence
– onhan näitä strategiapelejä jo nähty

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ kampanjamoodissa valittavana lukuisia valtioita
+ vielä kerran: Road to Independence
+ omien taisteluiden luonti
– bugit
– nettipelin ongelmat

Guinness World Records Gamer's Edition 2009

Guinness World Records Gamer's Edition 2009 on edeltäjänsä tapaan erikoistunut videopelien maailmaan. Kirja alkaa pelikoneidenhistorialla aina Nintendon perustamisesta vuonna 1889 (valmistamaan pelikortteja), nykypäivän teräväpiirtolaitteisiin.

Mukaan on myös tiivistetty nykykonsolien parhaimmistoa ja haastattelu ensimmäisen kotikonsolin keksijältä.

Seuraavaksi kirja käy läpi genre kerrallaan pelien ja pelisarjojen ennätyksiä. Kirja kertoo muun muassa, että elokuuhun 2008 mennessä America's Armya on pelattu 230,918,365 tuntia! Ja törkeänhirveästä maineestaan huolimatta GTA IV:ssä helpoin ja nopein tapa ansaita rahaa, on suurimman osan pelaajista mukaan taksikuskina työskentely. Peli on myös tuotantokustannuksiltaan nykypeleistä kallein, 100 000 000 jenkkidollaria, ja sitä on myyty maailmanlaajuisesti 10,5 miljoonaa kappaletta.

Joulukuussa 2007 ammattimainen "pelitiimi" CGS Franchise Chicago Chimera tienasi Counter-Strike -kilpailukauden aikana palkintorahoina 287,500 Yhdysvaltain dollaria. Kannattaisi harkita uraa videopelien parissa!

GWRGE2009 on suunnattu myös nuoremmille pelaajille kuin 2008, sillä se keskittyy uudempiin peleihin, eikä niinkään pelaamisen historiaan kuten edeltäjänsä.

Arvostelen tässä kirjan englanninkielistä versiota, sillä kirjan hinta tilatessani sen Amazon.uk:sta oli 7,49 puntaa, eli noin 8 euroa. Suomessa kirjan (suomen-, tai englanninkielisen) suositushinta on 29 euroa... Ja kun teksti ei yleensä kääntämisestä parane, niin ostopäätöksen tekeminen oli helppoa.

Tämä kirja on hyvä lisäys jokaisen pelaajan kirjahyllyssä!

Dataa

Suomentaja:
Miika Sillanpää

Toimittaja:
Tuija Siltanen

ISBN10: 9513226751
ISBN13: 9789513226756
UK-versio: ISBN: 978-1-904994-44-2

Sidosasu:
sidottu, kovakantinen

Sivumäärä:
216


Tämä miellytti:
paljon tietoa

Tämä ärsytti:
enimmäkseen satunnaista triviatietoa

Tämä yllätti:
tiedon häkellyttävä määrä

HYÖDYLLISYYS: 8/10
+ syventää pelikokemusta
– suurin osa tiedosta merkityksetöntä triviatietoa...

HAUSKUUS: 9/10
+ …mutta kirjan tiedot ovat viihdyttäviä

IDEA: 9/10
+ ihan kiva, että on tällainenkin kirja olemassa

KÄYTTÖIKÄ: 9/10
+ tämän kahlaamiseen menee kosolti aikaa

Soldier Front

Ilmaispelejä on Internet täynnä. Tässä taas yksi, yllättävästi ensimmäisen persoonan sotapeli. Ja kuten muutkin ilmais-firstpersonshooterit, tämäkin perustuu täysin Internet-moninpelille, yksinpeliä peli ei siis sisällä.

Soldier Front eroaa tekijöidensä mukaan Counter-Strikestä ja muista vastaavista realismilla. Luvattu dynaamisuus ja realismi jäävät kuitenkin kauas kasarmille taistelun riehuessa pienissä ja tiiviissä kentissä.

Peli käynnistetään poikkeuksellisesti suoraan pelin nettisivuilta. Tätä varten täytyy kirjautua peliä ylläpitävään ijji.comiin. Koko yhteisö tuntuu melkoiselta rahastukselta, sillä ostettavissa on "G-kolikoita", joilla voi sitten ostaa erilaisia naurettavan tarpeettomia bonuksia peliin...

Lataaminen ja asennus vievät vain vähän aikaa, ehkä noin vartin. Ennen kuin pääsee räiskimään, pitää ostaa pelinsisäisellä (ilmaisella) rahalla, tai G-kolikoilla itselleen hahmo. Valittavina on hahmoja maailman tunnetuimmista erikoisjoukoista, mm. SAS:sta tai Delta Forcesta. Tämän jälkeen shopataan aseita ja varusteita. Asevalikoima on aluksi melko suppea, mutta ensimmäisen aseen ostamisen jälkeen avautuu koko joukko uusia.

Asevalikoima on hyvin samanlainen kuin War Rockin vastaava. Myös asevalikko on hyvin tutun oloinen. Oikeastaan koko peli tuntuu aivan War Rockilta, mutta pienemmillä kentillä ja ilman ajoneuvoja, ja tällä kertaa aseita ei vuokrata. SF on kuin Call of Duty pienen mittakaavan kaupunkisotineen, kun taas War Rock muistuttaa Battlefieldin laajasta sodasta. War Rockiin verrattuna SF:ssä on nopeampi ja helpompi ladata, mutta WR on laaja-alaisempi.

Niin kuin sanoin jo aiemmin, lupailtua realismia saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Pelihahmot juoksentelevat ja hyppivät erikoisen näköisesti, aseet eivät tehoa sitten ollenkaan, mutta aina se tarkka-ampuja voittaa. Tulostaulukosta huomaa poikkeuksetta, kenellä on kiikarikivääri.

Huvittavana puolena mainittakoon, että taistelun alun kranaattivimma kuulostaa teknobiisiltä! Räjähdysbasson jumputuksen seassa kuuluu toistuvasti tuttu lausahdus "Fire in the hole!"...

Yksi erityisen hyvä puoli on äänimaailma, ainakin aseiden osalta. Aseet kuulostava jopa oikeasti tehokkailta (vaikkeivät sitä olekaan), ja äänenlaatu on huomattavan korkeaa ilmaispeliksi. Pelaamaan on helppo päästä, ja vapaan serverin löytää nopeasti. Vaikeustasokaan ei ole kauhea, vaan normiräiskintätaidoilla pääsee pitkälle.


Soldier Front on hyvä peli. Mutta "hyvä" on suhteellista: SF on ilmaispeli-hyvä, ei Call of Duty -hyvä. Toiselta kantilta ajateltuna peli ei kuitenkaan saavuta omia tavoitteitaan realismissa, mutta tavoitteissa rimanalitukset ovat hyvin yleisiä nykypeleissä, esimerkkinä toimikoon Lord of the Rings: Conquest.




http://sfront.ijji.com/


Tämä miellytti:
lyhyt lataus

Tämä ärsytti:
vain yksi räiskintä muiden joukossa

Tämä yllätti:
hyvät aseäänet


PELATTAVUUS: 7/10
+ standardikontrollit
+ tuttua ja turvallista aivot narikkaan -toimintaa
– ei lupailtua realismia

JUONI: 5/10
+/– Internet-moninpeli ei juonia kaipaa

GRAFIIKKA: 7/10
+ ihan mukiinmenevä ulkoasu...
– ...ei ole millään tavalla erikoinen

PELIN IDEA: 1/10
– ei mitään uutta

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 3/10
+/– vain yksi muiden joukossa

Kriteeristö uudistuu

Lukijapalautteen perusteella tuon lisää perusteita arvioinnin tueksi. Jatkossa kerron peleistä aiempien kriteerien lisäksi kolme asiaa: Mikä miellytti, mikä ärsytti ja mikä yllätti.

Toivon pystyväni kiteyttämään näillä yksinkertaisilla kysymyksillä päällimmäiset asiat peleistä.

Kaikenlainen palaute on jatkossakin tervetullutta!

Lord of the Rings: Conquest

Taru Sormusten Herrasta -pelejä on nähty ja tullaan varmaankin näkemään paljon. Aiemmat pelit ovat päästäneet pelaajan sotimaan elokuvatrilogian päähenkilöillä ja ohjaamaan armeijoita reaaliaikastrategian muodossa, kuten Lord of the Rings: The Battle for Middle-Earthissa. Tällä kertaa Pandemic Studios hyödyntää Star Wars: Battlefront -sarjansa muottia, ja istuttaa pelaajan tavallisen rivimiehen haarniskaan.

Pelistä löytyy harjoitusosio, joka on myös pelin ilmaisessa demossa. Sen aikana saa jo hyvän käsityksen siitä, mikä meni väärin. Graafinen ulkoasu on näyttävää, ja musiikki on tuttua elokuvatrilogiasta. Mutta sitten kun alkaa taistelu, alkavat asiat menemään pieleen.
Taistelu hoituu kolmea painiketta painelemalla. Kevyistä, keskiraskaista ja raskaista iskuista koostuvat sarjat ovat kaikki mitä tarvitset. Ei tässä vielä mitään, mutta kun se on yksinkertaisesti kaikki mitä tarvitset. Kun vain hakkaa tolkuttomasti iskupainikkeita, niin homma etenee. Niin juu, älä unohda jättimäisiä liekkiefektejä luovia tulimiekkaiskuja!

Peli on Tarua Sormusten Herrasta vain koska siinä lukee niin. Pelattavuuden osalta tuntuu kuin pelaisi peliä "Testaa kuinka kauan kestät lisenssiroskaa!"...

No, vaikka ainoat hyvät asiat pelissä ovat musiikki, ympäristö ja hahmot, ei kaikki ole menetetty. Itsekin pelaan peliä ihan vain sen takia, että se on Taru Sormusten Herrasta -peli!

Pandemic Studios on hehkuttanut erityisesti sitä, että tavanomaisen kirjasarjaa/elokuvia mukailevan hyviskampanjan lisäksi pääsee pelaamaan myös pahiksilla. Ennen kuin pääsee polttamaan Kontua, on kuitenkin läpäistävä tarinanmukainen kampanja.

Kentät näyttävät tutuilta elokuvista, mutta taistelut etenevät vähän omalla tavallaan. Helmin Syvänteen piirityksessäkin kaikki sanasta piiritys mieleen tulevat asiat on jätetty pois. Hommana on vain huitoa tikapuilta muurille hyppiviä örkkejä hengiltä tarpeeksi nopeaan tahtiin, jonka jälkeen toistetaan sama homma portin luona. Ylipäätään tehtävät ovat lyhyitä, ja jättävät minut miettimään: "Mihin se elokuvien eeppisyys jäi?".

Kampanja vaikeutuu yllättävän paljon loppua kohti, mutta se ei silti tarkoita että tehtävät kestäisivät yhtään pidempään. Vaikeus saavutetaan luomalla enemmän ja isompia örkkejä. Vihollisten jatkuvat tuli-iskut lennättävät pelaajaa pitkin kenttää, ja heti kun pääset taas jaloillesi, sama kaava toistuu. Yritä siinä sitten estää örkkejä valtaamasta Minas Tirithiä...

Pahiskampanjassa toistetaan samat metkut eri paikoissa, ja niin päin että pahikset voittavat. Ei oikein innosta. Sitten päätin kokeilla yksinpeliä yksittäisissä taisteluissa.

Instant Action on tuttu pelimuoto Battlefronteista; valitse kentät missä haluat pelata, säädä asetuksia ja nauti kaaoksesta! Mutta kun siitä ei oikein pääse nauttimaan...
LotR:C :n pelimekaniikka pohjautuu neljälle hahmoluokalle. Soturi taitaa vihollisten lennättämisen tuli-iskuilla. Jousiampuja, jonka nuolet lentävät kuin kiväärinluoti (valittavana myös myrkky- ja räjähdemallit) ja joka ampuu yhtä nopeasti kuin Legolas konsanaan. Eli siis noin nuoli sekunnissa...

Eniten kummastelemani hahmoluokka on maagi, joka ei mielestäni kuulu tähän tarinaan. Maagit osaavat ampua salamoita kymmenen metrin päähän, muuten vain lennättää vihollisia pitkin poikin ja pitää nuolet ja muut lentävät esineet torjuvaa suojakilpeä yllään loputtomasti. Ainoa mielestäni hyvin suunniteltu hahmoluokka on tiedustelija, joka voi näkymättömänä hiipiä vihollisen selustaan ja hoidella vastustajat yhdellä iskulla. Ongelmana on vain se, että sankaritkin ovat helisemässä tiedustelija läheisyydessä.

Mielipiteeni saattavat kuulostaa lievästi kärjistyneiltä, mutta varsinkin 16 pelaajan Internet-moninpelissä alkavat hahmoluokkien tasapainotusongelmat ilmenemään. Lukuisat bugit yhdessä nettiyhteyden pätkimisen kanssa tarkoittavat loputonta määrää bugeja ja suunnitteluvirheitä hyödyntävää väkeä. Soturina on lähes mahdoton pelata, sillä lopputuloksia on kolme erilaista. Ehkä yleisin on maagin tapaaminen: ennen kuin pääset lyömäetäisyydelle, ehtii maagi sähköttämään pelaajan hengiltä samalla pinkoen pakoon sprinttivauhtia. Jousiampujan kanssa tapaus on samankaltainen, nyt vain pakeneva vihollinen ampuu pelaajaa tuli-, myrkky- ja norminuolilla. Kolmas vaihtoehto on tulla näkymättömän tiedustelijan puukottamaksi.

Lord of the Rings: Conquestilla oli paljon potentiaalia olla uuden sukupolven ensimmäinen hyvä Taru Sormusten Herrasta-peli, mutta elokuvien ja kirjojen vaipuessa unholaan Pandemic Studiosin väeltä, pilaa huono suunnittelu kokonaisuuden. Mitä suurempi TSH-fani olet, sitä suuremmin petyt.

Olette varmaan yllättyneitä siitä, että tämäkin epäonnistuminen kulkee EA:n nimeä kantaen... Alan pikku hiljaa kyllästymään näihin EA:n rimanalituksiin!



http://www.pandemicstudios.com/conquest/


PELATTAVUUS: 3/10
+ Taru Sormusten Herrasta -musiikit, -hahmot ja -paikat
– pelaaminen pelkää nappien hakkausta
– hahmoluokkien tasapainotus epäonnistunut lähes täydellisesti

JUONI: 6/10
+ tuttu ja turvallinen Taru Sormusten Herrasta
+ pahiskampanja
– juoneen olisi voitu panostaa edes vähän enemmän

GRAFIIKKA: 9/10
+ terävää katseltavaa
– tämän peli efektit eivät kuuluu Taruun Sormusten Herrasta

PELIN IDEA: 3/10
+ syötetty Star Wars: Battlefrontien malliin...
– ...ei siis järin uusi idea
+ pahiskampanja
– maagi ei ole ainoa TSH:ta vastaan sotiva kohta
+ kokonaisidea hyvä...
– ...parempaa toteutusta odotellessa

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 5/10
+ pysyy pinnalla sentään sen takia, että on TSH-peli
– Internet-moninpeli sössitty
– kampanja sössitty
– pelattavuus sössitty