LittleBigPlanet

LittleBigPlanet, kehittäjänsä Media Moleculen mukaan myös "The Next Big Thing", on tasohyppelyn, luomisen ja puhtaan ilon yhdistelmä. LBP:ssä seikkaillaan suuresti muokattavissa olevalla Säkkihahmolla pitkin uskomattoman nerokkaita, upeita laitteita sisältäviä kenttiä. PieniSuuriPlaneetta on suomennettu erittäin mallikkaasti.

Kentistä kerättävillä vaatekappaleilla voi muokata Säkkihahmonsa melkein miksi tahansa; voit olla varjoissa hiipivä ninja ja sitten muuttua vaikkapa jenkkiblingblingräppäriksi tai merirosvokapteeniksi pelastusrenkaalla varustettuna. Tai sitten voit olla joku aivan muu, yhdistele vain osasia vapaasti...

Pelin tarinaosuudessa on kolmisenkymmentä kenttää ja muutama lisäkenttä päälle. Tarinaosuus toimii lähinnä harjoituksena ja inspiraationa kenttien luomiseen, ja se myöskin sisältää paaaaaljon kaikenlaisia härveleitä ja vipstaakeja, joita sijoitella omiin kenttiinsä.

En haluaisi vain toistaa kaikkea sitä, mitä pelilehdet ja muut sellaiset sanovat, mutta tässä yksi yleisimmistä lausahduksista: Kaiken kentistä löytyvän voi sijoittaa omaan kenttäänsä.

Peli on siunattu erittäin hyvällä musiikkikokoelmalla, mutta yksi kappale valitettavasti aiheutti kohun, jonka seurauksena peli vedettiin uudestaan painettavaksi. Vähän lisätietoa täältä.

Tarinasta mainittakoon kaksi osiota: Japaniin sijoittuva ninjailu (mahtava) ja Siperiasta löytyvä (yllätys yllätys) neuvostotähdin koristeltu sotilastukikohta (turhauttava vaikea ja epäonnistumisesta armotta rankaiseva). Japanissa voi todella vapauttaa sisäisen Varjojen Soturinsa, sillä kentät ovat täynnä hauskoja ja haastavia esteitä.

Siperiassa taas on siellä täällä sähköisiä useimmiten liikkuvia übertappajametallipalkkeja joita on lähes mahdoton välttää ja jotka poksauttavat säkkiparan sen tullessa edes lähelle (en hermostunut kertaakaan, en...). Tässä ilmeneekin pelin yllättävän korkea vaikeustaso, sillä vain neljän yrityskerran jälkeen pitää aloittaa koko kenttä alusta.

Pelin pääpaino on kenttäeditorissa. Pelaaja voi luoda melkein mitä vain, kunhan mielikuvitusta löytyy. Kenttään on helppo luoda muotoja ja tasoja suuresta valikoimasta materiaaleja ja muotoja. Nämä saakin sitten liikkumaan, heilumaan ja tekemään kaikkea muuta jännää mm. naruilla, moottoreilla, vinsseillä ja vaikka millä muilla.

Jotta kukaan osaisi käyttää kaikkia näitä vempeleitä, on melkeinpä jokaiselle esineelle yksinkertainen ja tehokas harjoitusosio tai -video. Tarina- ja opetusvideoiden kertojaäänenä on monissa suomalaisissa elokuvissa esiintynyt (tai puhunut) Eero Saarinen. Hän osaakin asiansa erittäin hyvin eikä tarvetta vaihtaa peli englanninkieliseksi tule, vaikka brittikertojana toimiikin Jeeves-hovimestarina tunnettu Stephen Fry.

Säkkihahmo on yllättävän karismaattinen, sillä ohjaimen suuntanäppäimillä voi vaihtaa hahmon ilmettä (iloinen, surullinen, vihainen, huolestunut) ja sen voimakkuutta! Pään liikkeitä ohjaillaan Sixaxista kallistelemalla ja käsiä liikutetaan ohjaustateilla toisen takaliipaisimen ollessa painettuna. Tästä saakin irti melkoisen paljon hupia!

LittleBigPlanetissa on myös moninpeli, neljä samalla koneella ja neljä netin välityksellä. Kavereiden toimia voikin sitten arvostella vaikkapa hymynaamalla, tai vihaisella nyrkkien heiluttelulla!

Internetin syövereiden kautta voikin myös julkaista omia kenttiään, tai pelata muiden julkaisemia kenttiä. Oman kentän läpäisystä voi säätää palkkioksi vaikkapa hienon itse tekemän rakettireen, ja muiden kenttien suorittamisesta voikin saada vaikka mitä ihmeellisyyksiä!
PieniSuuriPlaneetta on hyvä tasoloikkapeli, parempi moninpeli ja paras luomispeli! Ja taaskaan en saanut mahdutettua tekstiin suurta osaa pelin hienoista ominaisuuksista. Se on kannattava ostos kaikille hyvistä peleistä kiinnostuneille PlayStation 3:n omistajille! LBP onkin nimittäin PS3:n yksinoikeudella.

http://www.littlebigplanet.com/

PELATTAVUUS: 9/10
+ kontrollien helppous
– kontrollien ajoittainen epätarkkuus
+ editorin silkka vaivattomuus
++ ninjailu(!!!)

JUONI: 8/10
+ hyvä tutustuttaminen pelin ajatusmaailmaan

GRAFIIKKA: 10/10
+ pelin silkka kauneus
+ Säkkihahmon karismaattisuus
+ efektit

PELIN IDEA: 10/10
+ Säkkihahmolla höystetty tasoloikka
+ kenttäeditorin lukemattomat mahdollisuudet
+ erikoinen musiikkikokoelma

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 9/10
– nopeasti läpipelattu tarina
+ kenttäeditori
+ moninpeli

Far Cry 2

Ubisoftin Montrealin osaston kehittelemä seikkailupeli vie pelaajan sisällissodan runtelemaan afrikkalaiseen nimettömään valtioon. Vallasta taistelevia APR:ää ja UFLL:ää aseistaa amerikkalainen asekauppias, joka tunnetaan nimellä Sakaali. Sinun tehtäväsi on pysäyttää Sakaalin toimet keinoja kaihtamatta...

Aluksi valitaan päähenkilö listasta. Valitsematta jääneet hahmot ovat sitten Sinun hahmosi pelimaailmassa sivuhenkilöinä. Näiden kanssa voi ystävystyä, joka tarkoittaa sitä, että kaveri voi soittaa kännykkään ja ehdottaa vaihtoehtoista tapaa suorittaa meneillään oleva tehtävä, tai voi tulla pelastamaan pelaajan kuoleman rajamailta.

Tehtäviä on helppo saada. Tarvitsee vain vierailla vaikkapa Palan kaupungissa, josta saa pääpuolueiden tehtäviä, taikka Miken baarissa josta saa tehtäviä kavereilta.

Far Cry 2:ssa on todella panostettu ulkonäköön. Afrikan karu kauneus välittyy niin viidakossa, kuin savannillakin. Kasvit huojuvat tuulessa ja taipuvat pelaajan kävellessä kasvillisuuden seassa.

Yksi kohutuimmista ominaisuuksista on kuitenkin tuli. Tuli on erittäin aidon näköistä, ja se käyttäytyy eri tavoin riippuen tuulen suunnasta ja voimakkuudesta, sekä palavasta aineesta. Oikeissa olosuhteissa kuivunut savanni muuttuu pian leimuavaksi tulimereksi liekinheittimen vierailun jälkeen. Ajan myötä kasvit kuitenkin kasvavat takaisin.

Montrealin Afrikka tarjoaa myös päivän ja yön vaihtelun. Viidenkymmenen neliökilometrin kokoiselle kartalle sijoitetuissa turvataloissa voi nukkua, ja säätää herätyskellon herättämään tiettyyn aikaan. Aika etenee pelatessa viidellä peliminuutilla yhden oikean minuutin aikana.

Pelin upeat räjähdykset ovat alansa ylpeydenaiheita. Ne jäävät toiseksi vain Battlefield: Bad Companyn, ja Star Wars The Force Unleashedin välivideoiden räjähdyksille. Käsikranaatin nostattama hiekka- ja sorapilvi on kuitenkin realistisin näkemäni.

Näyttävää, ja räjäyttelykiintiön täyttävää tuhoa saa aikaan laajalla arsenaalilla aseita. Joukosta löytyvät mm. tutut (mutteivät aina turvalliset) AK-47 ja MP5, sekä paljon muita tuhon työkaluja, joista mainittakoon vaikkapa singot ja kranaatinheittimet (kädessä pidettävää ja jalustalla olevaa mallia). Eipä ole ainakaan tulivoimasta pulaa!

Lisää realismia tuovat aseet, jotka eivät ilmeisesti pidä päivittäisistä muta- ja hiekkakylvyistä. Ne tuppaavat ruostumaan, joten aseet jumiutuvat, ja pahimmassa tapauksessa räjähtävät käsiin. Kesken tulitaistelun on ikävää ruveta runnomaan ja survomaan aseen jumiutuneita osia, luotisateen keskellä.

Ja kaiken kukkuraksi pelihahmolla on malaria. Aivan ensimmäisessä tehtävässä hankitaankin lääkitystä kirkosta. Malaria iskee lähes kerran puolessa tunnissa, ja aiheuttaa akuuttia maailman kellastumista, ja lieviä liikkumisvaikeuksia. Aina silloin tällöin lääkkeet loppuvat , jolloin on edessä yksinkertainen tehtävä niiden hankkimiseksi.

Koska etäisyydet ovat joskus pitkiä, on kulkuneuvojakin monta; joukossa on henkilöautoja, lava-autoja konekiväärein varustettuna, riippuliidin, veneitä ja lisenssillä varustetut Jeep Wrangler ja Jeep Liberty.

Pitkässä juoksussa tehtävät ovat melko samanlaisia; mene tuonne, korjaa auto, jatka matkaa, korjaa auto, tuhoa tuo, korjaa auto ja mene tuonne (korjaa auto)... Kuten edellisestä lauseesta voi päätellä autoja pääsee korjailemaan usein. Lähes joka risteys on nimittäin vartiopiste, jonka naurettavan tarkka haulikko- ja konekiväärituli saa masiinan kuin masiinan moottorin savuamaan.

Tämä ongelma korjataankin vääntämällä aina sitä samaa ruuvia kymmenisen sekuntia. Aika ajoin tarvitsee pelihahmokin korjausta. Siinä kehiin astuvat maagiset lääkeruiskut, joiden sisällön hahmo ruiskuttaa kylmästi ranteeseensa. Mutta jos hahmo ottaakin enemmän osumaa, ja joutuu viidennen ja viimeisen kuntopalkkinsa varaan, on astetta rujomman ”parannusanimaation” paikka. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa pellinpalan irrottamista ranteesta, luodin kiskaisemista nilkasta tai liekehtivän lahkeen sammuttamista...

Peli-iloa kuitenkin tukahduttavat melko pitkät ja usein esiintyvät lataustauot. Tuiki tärkeässä tallentamisessakin kestää välillä vähän turhankin pitkään...

Pelistä löytyy myös jotakuinkin mitäänsanomaton moninpeli, jonka parhaat puolet ovat asearsenaali ja kentät. Pelata voi niin virallisilla, kuin pelaajien itse luomilla kentillä.
Aivan oikein! Pelissä on kenttäeditori! Tämä ei kuitenkaan ole America’s Armyn mukana tulevan editorin kaltainen kahden kuukauden opiskelua vaativa, vaan sitä oppii käyttämään jo muutamassa minuutissa. Valita voi, aloittaako tyhjästä, vai laittaako pelimoottorin luomaan ympäristön (itse saa kuitenkin valita, minkä tyyppisen ympäristön haluaa). Tyhjästä aloittaessa saa eteensä suuren aavikon, täydellisen tasaisen, ja auringon polttaman...

Työkaluvalikon saa helposti esiin, ja työkaluja on helppo käyttää. Peruskamaa ovat maastonmuokkaus (nosta, laske, tasoita jne.) ja esineiden lisääminen (ajoneuvot, konekivääripesäkkeet, rakennukset, Internet-moninpelin vaatimat erikoisuudet yms.). Kenttään voi myös lisätä kasvustoa, vaikkapa savanni- tai viidakkotyökalulla, ja vettä saa kaivamalla kuopan, ja nostamalla veden tasoa.

Kunhan on lisännyt tarvittavat syntymispisteet, timanttirasiat ja valloituspisteet voi kartan julkaista ”karttayhteisössä”, josta voi myös ladata muiden karttoja. Erittäin suosittuja kartta-aiheita tuntuvat olevan Call of Duty 4:n moninpelikentät. Itse en kuitenkaan onnistunut saamaan karttaani läpi standardeista, vaikka mielestäni täytin kaikki tarvittavat vaatimukset. En myöskään löytänyt Internetistä ohjeita ongelmaani.

Tässä arvostelussa en (taaskaan) saanut tuotua esille kaikkia Kauas Itku 2:n hienoja ja huonoja ominaisuuksia. Pakkauksen mukana tulee kaksipuolinen kartta, jossa on pelin pohjoisen ja eteläisen alueen kartat.

Far Cry 2 on peli, jonka parissa vierähtää helposti paljonkin aikaa, ei aina tehtävien parissa, vaan joskus ihan rällästysmielessäkin!

http://farcry.us.ubi.com/agegate.php?destURL=/index.php

PELATTAVUUS: 9/10
+ kontrollit seuraavat lihasmuistiin iskostuneita standardeja
+ kenttäeditorin vaivattomuus
– alueen koko aiheuttaa pitkiä kävely-/automatkoja
– melko mitäänsanomaton moninpeli

JUONI: 9/10
+ tarinan sijainti poikkeaa yleisestä
+ tarina etenee pelaajan toimien tahdissa

GRAFIIKKA: 10/10
+ Afrikan silkka kauneus
+ kasvillisuuden realistinen käyttäytyminen
+ tuli, ja sen(kin) realistinen käyttäytyminen
+ upeat räjähdykset

PELIN IDEA: 7/10
+ seikkailupeli Afrikassa
– räiskintäpeli
+ ruostuvat ja jumiutuvat aseet
+ tuli
+ siellä täällä näkyvät villieläimet

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ suuri alue
+ tehtävien paljous, ja vaihtoehtoiset suoritustavat
+ Trophy-tuki
– moninpeli ei jaksa innostaa
– tehtävien samankaltaisuus

Rising Eagle

Rising Eagle on vuoteen 2040 sijoittuva sotapeli. Tällä kertaa sotivat (yllätys!) USA:n merijalkaväki, yhdistyneet Euroopan armeijat ja Kiinan armeija. Mukana on myös muutama Lähi-idän valtio armeijoineen.

Pelatakseen pitää kirjautua nettimoninpeliyhteisö GameSpy:n. Tämän jälkeen voikin jo valita serverin yllättävän pienestä listasta. Vaikka servereitä onkin vähän, niin pelaajia löytyy paljon. Taistelun alussa valitaan armeija, ja tämän jälkeen valitaan aselaji listasta. Jos haluaa johonkin tiettyyn aselajiin, sillä kutakin aselajia voi olla samassa taistelussa vain muutama.

Grafiikka on hyvää, varsinkin ottaen huomioon pelin hinta: 0€. Peli onkin ilmaislataus, eikä lataus/asennusprosessissa kestä kovinkaan kauaa. Äänimaailmassa on kyllä parantamisen varaa, sillä 1,25 -senttisen kaliiberin omaava Desert Eagle kuulostaa lähinnä naurettavalta.
Taistelua johtaa kummallakin puolella yksi pelaaja, joka voi antaa pelaajille käskyjä, ja kutsua ilmaiskuja. Komentohierarkiassa seuraavana on kolme ryhmänjohtajaa, jotka voivat hekin antaa käskyjä yksinkertaisella tavalla: kursori haluttuun kohteeseen, hiiren oikean painikkeen painallus, ja sitten vain valitaan haluttu käsky listasta.

Loput aselajit sitten ovatkin tuttua huttua. Kivääri-, konekivääri- ja räjähdemiesten lisäksi mukana on myös tietysti tarkka-ampujia. Arsenaalista löytyy kymmeniä oikeita ja kuvitteellisiakin aseita.

Mutta Nousevalla Kotkalla on vielä muutama ässä pyrstösulissaan! Tulevaisuuden taistelukentällä häärivät myöskin hakkeroija, joka neutralisoi vihollisen tykit ja räjähteet, sekä Panssaroitu TaisteluInsinööri, joka on nimensä mukaan erittäin vahvasti panssaroitu sotilas, jonka varustukseen kuuluvat erilaiset raskaat konekiväärit ja raketit sekä ohjukset.

Sotilaiden tulevaisuuden haarniskat mahdollistavat superpomppimisen ja superhyppimisen, joten liikkumisesta ei tule ongelmaa.

Pelin kenttävalikko on kattavahko, joskin kentät vaikuttavat liikaa toisiltaan. Kentissä on siellä täällä puuovia ja umpeen muurattuja ikkunoita, jotka voi rikkoa taisteluvarustukseen kuuluvalla lekalla.

Itse taistelu on kuitenkin pinnallista, eikä tunnelmaan pääse mukaan. Muihin verkkoräiskintöihin verrattuna Rising Eagle ei pärjää. Ilmaispelien joukosta löytyy monta paljon parempaa peliä, kuten mm. America’s Army ja War Rock. Maksullisiin kilpailijoihin ei kannata edes verrata...

http://www.rising-eagle.com/

PELATTAVUUS: 7/10
+ kontrollit tutut ja helpot
– tunnelmaan on vaikea päästä mukaan

JUONI: 3/10
– mikään ei selitä miten pelin valtiot ovat päätyneet sotaan...
+ ...mutta onhan tämä ihan hauskaa näinkin

GRAFIIKKA: 7/10
+ ihan kivat grafiikat
– ei ekstrariemunkiljahduksia

PELIN IDEA: 7/10
– sotapeli...
+ ...tulevaisuuteen sijoittuvana

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 6/10
+ verkkosodintaa
– parempiakin löytyy

Uusi laatusinetti käyttöön!

Peliarvostelu on saanut uuden tavan ilmaista pelin poikkeuksellinen laadukkuus!

Teksti "Iso A suosittelee!" korvautuu jatkossa tällä:

EA:n pelotteeksi tein tällaisenkin: