Uncharted: Drake’s Fortune

Uncharted: Drake’s Fortune on Naughty Dog-pelitalon julkaisema kolmannen persoonan seikkailu/räiskintäpeli, jossa kuuluisan kaapparin Sir Francis Draken jälkeläinen Nathan Drake etsii El Doradon kultaista kaupunkia ystävänsä Victor Sullivanin ja reportteri Elena Fisherin kanssa. Pelin kentät, ”luvut”, sijoittuvat pääosin viidakkoon, mutta myös muinaisia temppeleitä löytyy ja loppupuolella on erinäisiä rakennuksia kuten esim. katedraali ja bunkkeri. Lukujen välissä ei ole latausaikoja ollenkaan, ja tarina pysyy todella yhtenäisenä.

Nathanin apuna on kiitettävän suuri arsenaali johon sisältyy mm. kranaatinheitin ja AK-47. Ampumisen kontrollit, ja kontrollit ylipäätään, on toteutettu hyvin, eikä niiden oppimiseen mene kauaa. Grafiikat ovat erinomaisia, jopa suurenmoisia, vaikka peli on tehty ”vain” 720p HD-tasolle. Pelin erinomaisuutta täydentää myös sulava ja hyvin viimeistelty animaatio (mukaan lukien aidon oloiset kompuroinnit ja älähdykset), jonka avulla Nathan vaikuttaa täysin inhimilliseltä. Peliin on rakennettu mielenkiintoinen ja uskottava ympäristö, kuten inka-arkkitehtuuri, ja pulmanratkonnassa auttava Sir Francisin päiväkirja.

Pelissä on kuitenkin myös huonoja puolia. Esim. kun pelaaja ampuu vihollista, pöllähtää vihollisesta epäilyttävän näköinen veriroiske, joka pilaa tunnelman. Tarkoitus oli varmaan tuoda realismia, mutta päinvastoin tulos näyttää kornilta. Pelin loppuvaiheessa juoni muuttuu sekavaksi, kun vanhan luostarin alta löytyy saksalainen sukellusvenetukikohta, jossa kimppuun hyökkää klonkkuzombi-hybridejä…

Tunnelman pelastaa kuitenkin todella laadukas musiikki. Loppujen lopuksi klonkkuzombi-hybridien kanssa tai ilman, Uncharted: Drake’s Fortune on mainio peli. Huom. tämän pelin ikäraja on todella hyvin valittu, eikä sovi alle 16-vuotiaille!

http://www.unchartedps3.com/

PELATTAVUUS: 9/10
+ suomenkielinen manuaali ja pelin vuorosanojen tekstitys
– tarpeettoman brutaali, muutama mauton yksityiskohta


JUONI: 8/10
+ todella hyvä tarina


GRAFIIKKA: 10/10
+ erinomaista HD-grafiikkaa

PELIN IDEA: 6/10
– Indiana Jones- ja Tomb Raider-kopio


PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ pelin sisällä huikeasti avattavaa, kuten bonusvideot

Tiger Woods PGA Tour 07

Tiger Woods PGA Tour 07 on vuosittain ilmestyvän EA:n golfsarjan ensimmäinen Wiille ilmestynyt osa. Koska peli julkaistiin Wiille, pelissä palloa lyödään ohjainta heilauttamalla. Se kuulostaa hauskalta, ja on hauskaa, mutta vain niiden parin ensimmäisen lyönnin ajan… Pelissä chippaukset (lyhyet, mutta korkeat lähestymislyönnit) eivät onnistu sitten millään. Vaikka ohjainta heilauttaisi niin kovaa kuin jaksaa, pallo lentää enintään metrin. Sitten metrin lähempänä griiniä ollessasi, ajattelet, että lyöntityyliä (pelissä on monta lyöntityyliä, kuten chippaus, pitch jne.) voisi vaihtaa, sillä miksi käyttää viisi lyöntiä siihen, joka onnistuu yhdelläkin lyönnillä? Ongelmana on vain se, että seuraavaksi lyhin lyönti, kantaa vähintään griinin toiselle puolelle!

Pelin suurin ongelma on toteutus. Lyönnit ovat huonosti tehtyjä, ja mitä intoa on pelata golfpeliä, jos lyöminen ei onnistu?! Pelissä on myös hyviä puolia, kuten… Kuten… Pelissä on kiitettävä määrä pelaajia, mutta niinhän kaikissa muissakin golfpeleissä on. Kenttiä on vähemmän kuin normaalisti, ja grafiikka on keskivertoa kehnompaa. Joten kaikille oikeille golfin pelaajille: Tämä peli ei korvaa talviharjoittelua, eikä toimi golfsimulaattorina muutenkaan. Niille, jotka pelaavat golfia vain virtuaalimuodossa: Älä osta tätä peliä, ellet sitten jaksa suhata griiniä yli ja ympäri kökköisen toteutuksen takia.

Verrattuna tähän mennessä ainoaan kilpailijaansa, Wiin mukana tulevan Wii Sportsin golfiin, Tiger Woods 07 on huomattavasti monipuolisempi, ja parempi ostos, mutta silti, en suosittele tätä peliä kenellekään…

http://www.tigerwoods07.com/

PELATTAVUUS: 2/10
– huono toteutus


JUONI: 5/10
+ golfiahan tämä on…


GRAFIIKKA: 5/10
+ ihan toimivaa…
– …mutta keskivertoa huonompaa


PELIN IDEA: 4/10
+ golfia Wiille
– silti taas uusi Tiger Woods


PELIN KÄYTTÖIKÄ: 3/10
– vielä kerran, huono toteutus

The Legend of Zelda Twilight Princess

The Legend of Zelda Twilight Princess on Nintendon kuuluisan Zelda-pelisarjan ensimmäinen Wiille ilmestynyt osa. Pelissä pelataan Link-nimisellä hahmolla joka yrittää poistaa pimeyden Hyrulen valtakunnasta. Peli alkaa Linkin rauhallisesta kotikylästä, mutta pian kaksi hänen ystäväänsä siepataan, ja hän lähtee pelastamaan heitä. Pelin alue on valtava, ja sen päästä päähän kulkeminen kestää vähintään kymmenisen minuuttia. Matkalla maisemat ovat kauniita, ja tuntuu upealta ratsastaa läpi valtakunnan auringon noustessa…

Pelissä ei ole tehtävävalikkotyyppistä ratkaisua, vaan tehtävät saadaan ihmisiltä, ja jos tehtävä unohtuu matkalla, täytyy palata takaisin sitä kysymään… Jonkun mielestä se voi olla ikävää, mutta omasta mielestäni se tuo mukavaa realismia peliin. Pelissä on hyvin paljon ongelmanratkaisua ja muita pulmia, joista suuri osa on pirullisen monimutkaisia. Itse olen jäänyt useita kertoja jumiin…

Linkin aseina toimivat miekka ja jousi, mutta vaikka luulisi, että Wiin liikkeentunnistusjärjestelmä tekisi miekalla huitomisesta hauskempaa, niin ei siinä paljoa eroa ole. Vaikka Link lyökin miekallaan, kun pelaaja heilauttaa Wii Remotea, niin sen ilo haihtuu nopeasti, sillä vaikka kuinka löisi vasemmalta oikealle, niin Link lyö, kuten pelin tekijät ovat päättäneet. Link osaa myös pistää miekallaan, ja se tapahtuu nappia painamalla, ja ohjainta heilauttamalla. Mutta silti pelaaja voi huitoa ohjaimella minne sattuu, mutta, jos Z-näppäin vain on pohjassa, Link pistää. Pistomainen liike Remotella ei siis saa Linkiä pistämään toisin kuin eräs nimeltämainitsematon pelilehti niin väittää…

Pelissä riittää pelattavaa moneksi kuukaudeksi, huomioon ottaen pelitauot ja ongelmanratkonnan. Lisäksi, jos pelaaja ei pelaa tarinan mukaan koko ajan (se olisi harvinaista, lähes mahdotonta) pelissä on myös suuri määrä minipelejä, kuten kalastus ja melonta. Twilight Princess on hintansa väärti ostos jokaiselle, joka Wiin omistaa.


Iso A suosittelee!


PELATTAVUUS: 9/10
+ todella paljon tehtävää
– jotkut ongelmat hyvin vaikeita


JUONI: 10/10
+ seikkailun elämys mahtava


GRAFIIKKA: 9/10
+ Wiin parasta antia
+ maisemat kauniita


PELIN IDEA: 6/10
– noin miljoonas Zelda-peli


PELIN KÄYTTÖIKÄ: 9/10
+ jaksaa pelata, maisemat ja juoni mahtavia
– ongelmien vaikeus…

Stuntman Ignition

Stuntman Ignition on THQ-pelitalon julkaisema jatko-osa alkuperäiselle Stuntmanille. Pelissä pelataan stuntmiehellä, joka tekee stuntteja elokuviin, stuntesityksiin ja mainoksiin. Pelissä on kuusi elokuvaa, joissa jokaisessa on kuusi kohtausta. Sen lisäksi pelissä on myös kuusi mainos/show-kohtausta.

Pelin idea on yksinkertainen. Kun kohtaus alkaa, ohjaaja rupeaa kertomaan ohjeita, kuten ”Ohita auto”, tai ”Hyppää rampista”. Jokaisessa kohtauksessa on varaa tehdä vain viisi virhettä, mutta helpommalla vaikeustasolla saa virheitä tehdä seitsemän. Suoritusta arvioidaan virheiden määrän lisäksi myös pisteillä, joita saa esim. tekemällä ohjaajan määräämiä stuntteja, tai ajamalla läheltä esteitä. Sen lisäksi, jos haluaa vielä paremmat arvosanat, pitää pisteitä kerätä koko kohtauksen ajan. Pelin elokuvat ovat kaikki suuribudjettisia action-elokuvia, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää…

Pelin kontrollit on toteutettu hyvin, ja ne oppii nopeasti. Grafiikkakin on mainiota 720p HD-tasoa. Peli tukee Logitechin Driving Force Pro ja G25 Racing Wheel-rattiohjaimia. Pelissä on myös enintään neljän pelaajan moninpeli, sekä max. kahdeksan pelaajan verkkomoninpeli. Yksi asia tässä pelissä kyllä ihmetyttää. Miksi pelin ikäraja on 16 vuotta?! Pelissähän ajetaan autolla! Eli ilmoituksena huolestuneille vanhemmille: Ikäraja ei kuvaa tämän pelin sisältöä lähellekään oikealla tavalla. Seitsemän vuotta olisi oikeampi vaihtoehto.

Iso A suosittelee!

http://www.stuntmanignition.com/

PELATTAVUUS: 9/10
+ paljon toimintaa
+ kenttäeditori
+ suomenkielinen manuaali


JUONI: 8/10
+ stuntmiehen ura on hauska juoni pelille


GRAFIIKKA: 9/10
– taustat hieman palikkamaisia
+ muuten upea HD-grafiikka


PELIN IDEA: 8/10
– jatko-osa


PELIN KÄYTTÖIKÄ: 9/10
– elokuvia liian vähän…
+ …mutta niiden kohtaukset ovat mainioita

Rapala Tournament Fishing

Rapala Tournament Fishing on Activision-pelitalon Wiille julkaisema kalastuspeli, jossa viehe heitetään veteen Wiin liikkeentunnistuksen avulla. Pelistä löytyy tutut Rapalan uistimet, ja vielä lukuisina väreinä ja kokoina joten valinnanvaraa riittää. Pelissä on myös 15 järveä ympäri maailmaa, joista yksi on meikäläisittäin eksoottinen Päijänne. Järvi tunnetaan myös Lauri Rapalan kotijärvenä, josta kaikki sai alkunsa…

Pelissä voit kalastaa 16 kalalajia. Niistä pääosa elää Pohjois-Amerikassa, ja ovat meille suomalaisille tuntemattomia. Pelissä on neljä pelimuotoa, vapaa kalastus, turnaus, arcade ja pelimuoto, jossa aika on rajoitettu (Time Trial). Pelin kontrollit vaikuttavat ennen kokeilemista hienoilta, sillä onhan hauskempaa imitoida heittoa ja siman kelaamista ohjaimilla, eikä vain nappeja painamalla. Ensimmäisen heittokerran jälkeen huomaa, että jokin on pielessä. Pahasti. Vapa ei tottele kunnolla ohjainta, vedessä viehettä ei voi ohjata sivuille yhtään, eikä kalaa saa nostettua veneeseen, sillä se ui veneen alle, ja siima napsahtaa poikki automaattisesti, sillä sitä ei saa löysemmälle mitenkään…

Kun vieheen on heittänyt veteen, voi olla lähes varma, että kala nappaa (onhan se sentään Rapala-uistin). Hetken odottelun jälkeen kala ilmestyy tyhjästä kiinni koukkuun, ja sitten tarvitsee vain antaa kalan uida luoksesi, ja nostaa se veneeseen. Se siis onnistuu lähes sadan prosentin varmuudella, ellei kala sitten ole sitä sakkia joka ui veneen alle, ja aiheuttaa varman siiman katkeamisen. Pelin grafiikka on nykymittapuulla lähes karmeaa, eikä peliä tule pelattua ulkonäön vuoksi. Itse en suosittele tätä peliä oikein kenellekään…


PELATTAVUUS: 2/10
+ kalastusta Wiillä
– kalojen käyttäytyminen
– kontrollit


JUONI: 3/10
– juonta ei ole…
+ …mutta tämähän on kalastusta!


GRAFIIKKA: 0/10
– nykyään jo karmeaa
– siis O.I.K.E.A.S.T.I.

PELIN IDEA: 5/10
+ kalastuspeli Wiille


PELIN KÄYTTÖIKÄ: 0/10
– peli on huonosti tehty…
–… ja vielä kerran; HUONO GRAFIIKKA

The Lord of the Rings The Battle for Middle-Earth

The Lord of the Rings The Battle for Middle-Earth, tai lyhyemmin LOTRBFME on Electronic Artsin (EA) RTS-peli (Real Time Strategy, Reaaliaikainen strategia), joka perustuu kirjoista ja elokuvista tuttuun Taruun Sormusten Herrasta. Pelissä pääsee komentamaan neljän pääosapuolen, Gondorin, Rohanin, Mordorin ja Rautapihan armeijoita. pelissä on kaksi kampanjaa, Skirmish-pelimuoto, jossa voi luoda mielensä mukaisen taistelun, ja Internet-moninpeli. Taru Sormusten Herrasta-peleistä, BFME on huippuluokkaa. Pelin grafiikka on mainiota, ja sitä pystyy monipuolisesti säätämään, tietokoneelle, tai Sinulle sopivampaan muotoon.

Pelin kaikki hahmot otettu elokuvista, ja kun hahmoja klikkaa, tulee esiin ruutu, jossa on kyseisen sankarin tai sotilastyypin kuva elokuvasta. Pelistä löytyvät lähes kaikki elokuvien sankarit, Aragornista Mustiin Ratsastajiin, ja Gandalfiin, ja heiltä löytyvät elokuvien inspiroimat erikoisvoimat. Itse pelaaminen on toteutettu hyvin, ja sotilaat tottelevat käskyjä mainiosti. Joskin pelissä sotilasjoukot, joita kutsutaan pataljooniksi, ovat liian pieniä. Niissä on sotilastyypistä riippuen viisi, tai yhdeksän sotilasta. Myös taitelut kestävät liian kauan, ja siinä missä elokuvien sotilaat kaatavat toisiaan yhdellä iskulla, kestää pelissä siinä normaalisti yli seitsemän lyöntiä. Se sopisi muuten peliin paremmin, mutta jos taistelussa on yli viisi pataljoonaa, kestää sotiminen tuskallisen kauan.

Skirmish-pelimuodossa valitaan ensin kenttä, ystävien ja vihollisten määrä, sekä mistä kukakin aloittaa. Kentästä riippuen aloitetaan joko pienestä leiristä, tai muurien suojaamasta linnoituksesta. Leirin sisällä on erikseen määrätyissä paikoissa rakennusalueita, joihin voi rakentaa jonkun pelin useasta rakennuksesta. Joskus tuntuu, että tila loppuu, mutta sehän on vain hyvä asia kannustamaan vihollisen tuhoamisessa, sillä tuhottuaan vihollisen leirin, voi paikalle rakentaa itselleen uuden. Vastustajan tekoälyn vaikeusaste valitaan pelin alussa. Helpoin vaikeustaso on hyvä harjoitusvastus varsinkin jos vihollisia on monta. Keskitason vastustaja voi jo aiheuttaa pulmia, ja pitkän taistelun, mutta senkin onnistuu voittamaan melko helposti. Vaikein vastustaja on jo oikeasti vaikea, ja sitä vastaan voi tarvita muutaman liittolaisen. Ainoa asia, mikä tekoälyssä harmittaa, on se, että vaikeustasosta huolimatta se lähettää sotilaita kimppuusi jatkuvalla syötöllä, eikä tee realistisempia, isoja armeijoita. Se ei myöskään osaa käyttää piiritysaseita. Jokaiselle Taru Sormusten Herrasta-fanille suositeltava peli, joka kestää pitkääkin kulutusta.

Iso A suosittelee!

http://www.ea.com/official/lordoftherings/thebattleformiddleearth/us/home.jsp

http://www.lordoftherings.ea.com/



PELATTAVUUS: 9/10
+ mainio strategiapeli
– tekoälyn tyyli sotia
+ suomenkielinen ohjevihko


JUONI: 9/10
– juonta ei periaatteessa ole...
+ …mutta kampanjapelimuodossa juoni toimii hyvin


GRAFIIKKA: 9/10
+ muokattavissa
+ parhailla asetuksilla mainio


PELIN IDEA: 8/10
– ei ensimmäinen LOTR-strategiapeli


PELIN KÄYTTÖIKÄ: 7/10
+ kentät jaksavat kiinnostaa kauan
+ kentissä paljon eri mahdollisuuksia

Star Wars Battlefront II

Star Wars Battlefront II on 21. syyskuuta 2004 julkaistun Star Wars Battlefrontin jatko-osa.
Kuten ensimmäinen Battlefront, Battlefront II on kolmannen persoonan sotapeli, jossa pelataan Star Warsin episodien I-VI taisteluissa tavallisena sotilaana. Peliin on tullut uutena mm. mahdollisuus pelata jedeillä ja sitheillä, ja myös muilla tutuilla hahmoilla, kuten Han Sololla. Myös avaruustaistelut ovat tulleet mukaan. Kuten ensimmäisessä Battlefrontissa, myös Battlefront II:ssä on kaksinpeli (ei PC-versiossa) ja verkkomoninpeli.

Avaruustaisteluissa aloitetaan valitsemalla puoli, jolla haluaa taistella, jonka jälkeen voi valita hahmoluokan, jolla haluaa pelata (avaruustaisteluissa on vain kaksi luokkaa, pilotit ja iskujoukot, engl. marines). Sen jälkeen siirrytään hangaariin, josta löytyy normaalisti neljä erilaista avaruusalusta, pommikone, monitoimihävittäjä, kevyt hävittäjä ja joukkojenkuljetusalus (droideilla on kahdeksan alusta, kaksi jokaista luokkaa). Kun pelaaja lentää pois hangaarista, hänen edessään avautuu taistelu, jossa tarkoituksena on tuhota vihollisen risteilijän tärkeimmät kohdat kuten moottorit, komentosilta jne. Tuhoamalla vihollisen hävittäjiä, saattoaluksia ja risteilijän tärkeitä kohtia, saa pisteitä, joiden avulla taistelu voitetaan. PS2-versiossa taistelu päättyy, kun toinen osapuoli saa 180 pistettä, mutta PC:llä pisterajaa voi vaihtaa.

Kun pelaaja onnistuu normaalissa maataistelussa täyttämään tietyt edellytykset (PS2:lla 10 pistettä, PC:llä edellytyksiä voi muuttaa), ilmestyy ruudun alareunaan teksti, joka kysyy, ”Haluatko pelata sankarilla?” Jos pelaaja valitsee kyllä, ilmestyy ruutuun hahmoluokkavalikko, johon on ilmestynyt sankarin kuva. Sankarin valittuaan voi pelaaja liittyä taisteluun esim. Darth Vaderilla, ja tuhota kapinallisten linjat valomiekalla. Sankarin kestävyydestä haluaisin sanoa sen, että tämä peli ei noudata normaalia tapaa, jossa sankari kestää vaikka kymmenen singon ammusta, vaan ”elkkumittarin” tilalla on valomiekka, joka kuvastaa pelaajan ”elkun” määrää. Valomiekan terä lyhenee ajan, ja vihollisammusten osumien myötä, mutta kasvaa kun pelaaja tappaa vihollisia.

Pelissä on myös paljon suuria virheitä. Muutama ensimmäisen osan kentistä on poistettu, ja yhtä todella hyvää muutettu. Tilalle on laitettu koko joukko uusia, mutta ”Vanha kenttä on parempi, kuin pussillinen uusia!”. Vielä yhtenä virheenä on se, että ajoneuvot on menty pilaamaan pahan kerran. Ensimmäisessä Battlefrontissa, jos panssarivaunu ampui sotilasta, tämä kieri pari metriä taaksepäin iskun voimasta, eikä enää noussut, mutta Battlefront II:ssä sotilas kestää vaikka kuinka monta osumaa esim. AT-AT:n tykeistä. Pelin grafiikka on vain huonontunut ensimmäisestä osasta, mutta muutama PC:n kentistä on jopa hienon näköisiä. Peliä voi suositella joillekin Star Wars-faneille, mutta itse suosittelen mieluummin ensimmäistä osaa...

http://www.swbattlefront2.com/




PELATTAVUUS: 7/10
+ hyvä sotapeli Star Wars-faneille
– muutama suuri virhe


JUONI: 5/10
– juonta ei periaatteessa ole...
+ …mutta Historical Campaign-pelimuodossa juoni toimii hyvin


GRAFIIKKA: 6/10
+ PS2:lla grafiikka on huonoa...
+ …mutta PC:llä paikka paikoin parempaa


PELIN IDEA: 7/10
– jatko-osa


PELIN KÄYTTÖIKÄ: 7/10
+ kentät jaksavat kiinnostaa kauan
+ kentissä paljon eri lähestymistapoja
– suunnittelukömmähdykset...

Katso myös: Star Wars Battlefront