Hyvää joulua!

Toivotan tässä sesongin alla hyvää joulua ja kiitän kaikkia Peliarvostelun lukijoita!

Käväisin tässä bloggailutauon aikana Atlantin tuolla puolen, maassa josta ne suuret pelitalot tulevat. Dollarin alhainen kurssi rohkaisi käväisemään myös pelikaupoilla, joten poikkesin alan erikoisliikkeeseen, Wal-Martiin...

Yksi suurimmista syistä oli muun muassa se, että Need For Speed Undercover, mikä Tiltin nettikaupassa irtoaa hintaan 69,95€, on se Jenkkilässä 49,95$! Nykykurssin mukaan eurohintaa kertyisi huimat 35,6 euroa... Se on toisin sanottuna 34 euroa ja 35 senttiä halvempaa maapallon tuolla puolen...

Kehotan siis kaikkia peli-ihmisiä poikkeamaan Ämöriikän Yhdistyneissä Osavaltioissa, elleivät hiilidioksidipäästöt paina mieltä... No hällä väliä, voihan siellä paikan päällä sitten ostaa hiilipäästöjen hyvityskortin! Voithan myös ostaa samaiset pelit Interwebin välityksellä, postikulujen kera.

Kovia paketteja ja vielä kovempaa pelivuotta 2009!!!

LittleBigPlanet

LittleBigPlanet, kehittäjänsä Media Moleculen mukaan myös "The Next Big Thing", on tasohyppelyn, luomisen ja puhtaan ilon yhdistelmä. LBP:ssä seikkaillaan suuresti muokattavissa olevalla Säkkihahmolla pitkin uskomattoman nerokkaita, upeita laitteita sisältäviä kenttiä. PieniSuuriPlaneetta on suomennettu erittäin mallikkaasti.

Kentistä kerättävillä vaatekappaleilla voi muokata Säkkihahmonsa melkein miksi tahansa; voit olla varjoissa hiipivä ninja ja sitten muuttua vaikkapa jenkkiblingblingräppäriksi tai merirosvokapteeniksi pelastusrenkaalla varustettuna. Tai sitten voit olla joku aivan muu, yhdistele vain osasia vapaasti...

Pelin tarinaosuudessa on kolmisenkymmentä kenttää ja muutama lisäkenttä päälle. Tarinaosuus toimii lähinnä harjoituksena ja inspiraationa kenttien luomiseen, ja se myöskin sisältää paaaaaljon kaikenlaisia härveleitä ja vipstaakeja, joita sijoitella omiin kenttiinsä.

En haluaisi vain toistaa kaikkea sitä, mitä pelilehdet ja muut sellaiset sanovat, mutta tässä yksi yleisimmistä lausahduksista: Kaiken kentistä löytyvän voi sijoittaa omaan kenttäänsä.

Peli on siunattu erittäin hyvällä musiikkikokoelmalla, mutta yksi kappale valitettavasti aiheutti kohun, jonka seurauksena peli vedettiin uudestaan painettavaksi. Vähän lisätietoa täältä.

Tarinasta mainittakoon kaksi osiota: Japaniin sijoittuva ninjailu (mahtava) ja Siperiasta löytyvä (yllätys yllätys) neuvostotähdin koristeltu sotilastukikohta (turhauttava vaikea ja epäonnistumisesta armotta rankaiseva). Japanissa voi todella vapauttaa sisäisen Varjojen Soturinsa, sillä kentät ovat täynnä hauskoja ja haastavia esteitä.

Siperiassa taas on siellä täällä sähköisiä useimmiten liikkuvia übertappajametallipalkkeja joita on lähes mahdoton välttää ja jotka poksauttavat säkkiparan sen tullessa edes lähelle (en hermostunut kertaakaan, en...). Tässä ilmeneekin pelin yllättävän korkea vaikeustaso, sillä vain neljän yrityskerran jälkeen pitää aloittaa koko kenttä alusta.

Pelin pääpaino on kenttäeditorissa. Pelaaja voi luoda melkein mitä vain, kunhan mielikuvitusta löytyy. Kenttään on helppo luoda muotoja ja tasoja suuresta valikoimasta materiaaleja ja muotoja. Nämä saakin sitten liikkumaan, heilumaan ja tekemään kaikkea muuta jännää mm. naruilla, moottoreilla, vinsseillä ja vaikka millä muilla.

Jotta kukaan osaisi käyttää kaikkia näitä vempeleitä, on melkeinpä jokaiselle esineelle yksinkertainen ja tehokas harjoitusosio tai -video. Tarina- ja opetusvideoiden kertojaäänenä on monissa suomalaisissa elokuvissa esiintynyt (tai puhunut) Eero Saarinen. Hän osaakin asiansa erittäin hyvin eikä tarvetta vaihtaa peli englanninkieliseksi tule, vaikka brittikertojana toimiikin Jeeves-hovimestarina tunnettu Stephen Fry.

Säkkihahmo on yllättävän karismaattinen, sillä ohjaimen suuntanäppäimillä voi vaihtaa hahmon ilmettä (iloinen, surullinen, vihainen, huolestunut) ja sen voimakkuutta! Pään liikkeitä ohjaillaan Sixaxista kallistelemalla ja käsiä liikutetaan ohjaustateilla toisen takaliipaisimen ollessa painettuna. Tästä saakin irti melkoisen paljon hupia!

LittleBigPlanetissa on myös moninpeli, neljä samalla koneella ja neljä netin välityksellä. Kavereiden toimia voikin sitten arvostella vaikkapa hymynaamalla, tai vihaisella nyrkkien heiluttelulla!

Internetin syövereiden kautta voikin myös julkaista omia kenttiään, tai pelata muiden julkaisemia kenttiä. Oman kentän läpäisystä voi säätää palkkioksi vaikkapa hienon itse tekemän rakettireen, ja muiden kenttien suorittamisesta voikin saada vaikka mitä ihmeellisyyksiä!
PieniSuuriPlaneetta on hyvä tasoloikkapeli, parempi moninpeli ja paras luomispeli! Ja taaskaan en saanut mahdutettua tekstiin suurta osaa pelin hienoista ominaisuuksista. Se on kannattava ostos kaikille hyvistä peleistä kiinnostuneille PlayStation 3:n omistajille! LBP onkin nimittäin PS3:n yksinoikeudella.

http://www.littlebigplanet.com/

PELATTAVUUS: 9/10
+ kontrollien helppous
– kontrollien ajoittainen epätarkkuus
+ editorin silkka vaivattomuus
++ ninjailu(!!!)

JUONI: 8/10
+ hyvä tutustuttaminen pelin ajatusmaailmaan

GRAFIIKKA: 10/10
+ pelin silkka kauneus
+ Säkkihahmon karismaattisuus
+ efektit

PELIN IDEA: 10/10
+ Säkkihahmolla höystetty tasoloikka
+ kenttäeditorin lukemattomat mahdollisuudet
+ erikoinen musiikkikokoelma

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 9/10
– nopeasti läpipelattu tarina
+ kenttäeditori
+ moninpeli

Far Cry 2

Ubisoftin Montrealin osaston kehittelemä seikkailupeli vie pelaajan sisällissodan runtelemaan afrikkalaiseen nimettömään valtioon. Vallasta taistelevia APR:ää ja UFLL:ää aseistaa amerikkalainen asekauppias, joka tunnetaan nimellä Sakaali. Sinun tehtäväsi on pysäyttää Sakaalin toimet keinoja kaihtamatta...

Aluksi valitaan päähenkilö listasta. Valitsematta jääneet hahmot ovat sitten Sinun hahmosi pelimaailmassa sivuhenkilöinä. Näiden kanssa voi ystävystyä, joka tarkoittaa sitä, että kaveri voi soittaa kännykkään ja ehdottaa vaihtoehtoista tapaa suorittaa meneillään oleva tehtävä, tai voi tulla pelastamaan pelaajan kuoleman rajamailta.

Tehtäviä on helppo saada. Tarvitsee vain vierailla vaikkapa Palan kaupungissa, josta saa pääpuolueiden tehtäviä, taikka Miken baarissa josta saa tehtäviä kavereilta.

Far Cry 2:ssa on todella panostettu ulkonäköön. Afrikan karu kauneus välittyy niin viidakossa, kuin savannillakin. Kasvit huojuvat tuulessa ja taipuvat pelaajan kävellessä kasvillisuuden seassa.

Yksi kohutuimmista ominaisuuksista on kuitenkin tuli. Tuli on erittäin aidon näköistä, ja se käyttäytyy eri tavoin riippuen tuulen suunnasta ja voimakkuudesta, sekä palavasta aineesta. Oikeissa olosuhteissa kuivunut savanni muuttuu pian leimuavaksi tulimereksi liekinheittimen vierailun jälkeen. Ajan myötä kasvit kuitenkin kasvavat takaisin.

Montrealin Afrikka tarjoaa myös päivän ja yön vaihtelun. Viidenkymmenen neliökilometrin kokoiselle kartalle sijoitetuissa turvataloissa voi nukkua, ja säätää herätyskellon herättämään tiettyyn aikaan. Aika etenee pelatessa viidellä peliminuutilla yhden oikean minuutin aikana.

Pelin upeat räjähdykset ovat alansa ylpeydenaiheita. Ne jäävät toiseksi vain Battlefield: Bad Companyn, ja Star Wars The Force Unleashedin välivideoiden räjähdyksille. Käsikranaatin nostattama hiekka- ja sorapilvi on kuitenkin realistisin näkemäni.

Näyttävää, ja räjäyttelykiintiön täyttävää tuhoa saa aikaan laajalla arsenaalilla aseita. Joukosta löytyvät mm. tutut (mutteivät aina turvalliset) AK-47 ja MP5, sekä paljon muita tuhon työkaluja, joista mainittakoon vaikkapa singot ja kranaatinheittimet (kädessä pidettävää ja jalustalla olevaa mallia). Eipä ole ainakaan tulivoimasta pulaa!

Lisää realismia tuovat aseet, jotka eivät ilmeisesti pidä päivittäisistä muta- ja hiekkakylvyistä. Ne tuppaavat ruostumaan, joten aseet jumiutuvat, ja pahimmassa tapauksessa räjähtävät käsiin. Kesken tulitaistelun on ikävää ruveta runnomaan ja survomaan aseen jumiutuneita osia, luotisateen keskellä.

Ja kaiken kukkuraksi pelihahmolla on malaria. Aivan ensimmäisessä tehtävässä hankitaankin lääkitystä kirkosta. Malaria iskee lähes kerran puolessa tunnissa, ja aiheuttaa akuuttia maailman kellastumista, ja lieviä liikkumisvaikeuksia. Aina silloin tällöin lääkkeet loppuvat , jolloin on edessä yksinkertainen tehtävä niiden hankkimiseksi.

Koska etäisyydet ovat joskus pitkiä, on kulkuneuvojakin monta; joukossa on henkilöautoja, lava-autoja konekiväärein varustettuna, riippuliidin, veneitä ja lisenssillä varustetut Jeep Wrangler ja Jeep Liberty.

Pitkässä juoksussa tehtävät ovat melko samanlaisia; mene tuonne, korjaa auto, jatka matkaa, korjaa auto, tuhoa tuo, korjaa auto ja mene tuonne (korjaa auto)... Kuten edellisestä lauseesta voi päätellä autoja pääsee korjailemaan usein. Lähes joka risteys on nimittäin vartiopiste, jonka naurettavan tarkka haulikko- ja konekiväärituli saa masiinan kuin masiinan moottorin savuamaan.

Tämä ongelma korjataankin vääntämällä aina sitä samaa ruuvia kymmenisen sekuntia. Aika ajoin tarvitsee pelihahmokin korjausta. Siinä kehiin astuvat maagiset lääkeruiskut, joiden sisällön hahmo ruiskuttaa kylmästi ranteeseensa. Mutta jos hahmo ottaakin enemmän osumaa, ja joutuu viidennen ja viimeisen kuntopalkkinsa varaan, on astetta rujomman ”parannusanimaation” paikka. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa pellinpalan irrottamista ranteesta, luodin kiskaisemista nilkasta tai liekehtivän lahkeen sammuttamista...

Peli-iloa kuitenkin tukahduttavat melko pitkät ja usein esiintyvät lataustauot. Tuiki tärkeässä tallentamisessakin kestää välillä vähän turhankin pitkään...

Pelistä löytyy myös jotakuinkin mitäänsanomaton moninpeli, jonka parhaat puolet ovat asearsenaali ja kentät. Pelata voi niin virallisilla, kuin pelaajien itse luomilla kentillä.
Aivan oikein! Pelissä on kenttäeditori! Tämä ei kuitenkaan ole America’s Armyn mukana tulevan editorin kaltainen kahden kuukauden opiskelua vaativa, vaan sitä oppii käyttämään jo muutamassa minuutissa. Valita voi, aloittaako tyhjästä, vai laittaako pelimoottorin luomaan ympäristön (itse saa kuitenkin valita, minkä tyyppisen ympäristön haluaa). Tyhjästä aloittaessa saa eteensä suuren aavikon, täydellisen tasaisen, ja auringon polttaman...

Työkaluvalikon saa helposti esiin, ja työkaluja on helppo käyttää. Peruskamaa ovat maastonmuokkaus (nosta, laske, tasoita jne.) ja esineiden lisääminen (ajoneuvot, konekivääripesäkkeet, rakennukset, Internet-moninpelin vaatimat erikoisuudet yms.). Kenttään voi myös lisätä kasvustoa, vaikkapa savanni- tai viidakkotyökalulla, ja vettä saa kaivamalla kuopan, ja nostamalla veden tasoa.

Kunhan on lisännyt tarvittavat syntymispisteet, timanttirasiat ja valloituspisteet voi kartan julkaista ”karttayhteisössä”, josta voi myös ladata muiden karttoja. Erittäin suosittuja kartta-aiheita tuntuvat olevan Call of Duty 4:n moninpelikentät. Itse en kuitenkaan onnistunut saamaan karttaani läpi standardeista, vaikka mielestäni täytin kaikki tarvittavat vaatimukset. En myöskään löytänyt Internetistä ohjeita ongelmaani.

Tässä arvostelussa en (taaskaan) saanut tuotua esille kaikkia Kauas Itku 2:n hienoja ja huonoja ominaisuuksia. Pakkauksen mukana tulee kaksipuolinen kartta, jossa on pelin pohjoisen ja eteläisen alueen kartat.

Far Cry 2 on peli, jonka parissa vierähtää helposti paljonkin aikaa, ei aina tehtävien parissa, vaan joskus ihan rällästysmielessäkin!

http://farcry.us.ubi.com/agegate.php?destURL=/index.php

PELATTAVUUS: 9/10
+ kontrollit seuraavat lihasmuistiin iskostuneita standardeja
+ kenttäeditorin vaivattomuus
– alueen koko aiheuttaa pitkiä kävely-/automatkoja
– melko mitäänsanomaton moninpeli

JUONI: 9/10
+ tarinan sijainti poikkeaa yleisestä
+ tarina etenee pelaajan toimien tahdissa

GRAFIIKKA: 10/10
+ Afrikan silkka kauneus
+ kasvillisuuden realistinen käyttäytyminen
+ tuli, ja sen(kin) realistinen käyttäytyminen
+ upeat räjähdykset

PELIN IDEA: 7/10
+ seikkailupeli Afrikassa
– räiskintäpeli
+ ruostuvat ja jumiutuvat aseet
+ tuli
+ siellä täällä näkyvät villieläimet

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ suuri alue
+ tehtävien paljous, ja vaihtoehtoiset suoritustavat
+ Trophy-tuki
– moninpeli ei jaksa innostaa
– tehtävien samankaltaisuus

Rising Eagle

Rising Eagle on vuoteen 2040 sijoittuva sotapeli. Tällä kertaa sotivat (yllätys!) USA:n merijalkaväki, yhdistyneet Euroopan armeijat ja Kiinan armeija. Mukana on myös muutama Lähi-idän valtio armeijoineen.

Pelatakseen pitää kirjautua nettimoninpeliyhteisö GameSpy:n. Tämän jälkeen voikin jo valita serverin yllättävän pienestä listasta. Vaikka servereitä onkin vähän, niin pelaajia löytyy paljon. Taistelun alussa valitaan armeija, ja tämän jälkeen valitaan aselaji listasta. Jos haluaa johonkin tiettyyn aselajiin, sillä kutakin aselajia voi olla samassa taistelussa vain muutama.

Grafiikka on hyvää, varsinkin ottaen huomioon pelin hinta: 0€. Peli onkin ilmaislataus, eikä lataus/asennusprosessissa kestä kovinkaan kauaa. Äänimaailmassa on kyllä parantamisen varaa, sillä 1,25 -senttisen kaliiberin omaava Desert Eagle kuulostaa lähinnä naurettavalta.
Taistelua johtaa kummallakin puolella yksi pelaaja, joka voi antaa pelaajille käskyjä, ja kutsua ilmaiskuja. Komentohierarkiassa seuraavana on kolme ryhmänjohtajaa, jotka voivat hekin antaa käskyjä yksinkertaisella tavalla: kursori haluttuun kohteeseen, hiiren oikean painikkeen painallus, ja sitten vain valitaan haluttu käsky listasta.

Loput aselajit sitten ovatkin tuttua huttua. Kivääri-, konekivääri- ja räjähdemiesten lisäksi mukana on myös tietysti tarkka-ampujia. Arsenaalista löytyy kymmeniä oikeita ja kuvitteellisiakin aseita.

Mutta Nousevalla Kotkalla on vielä muutama ässä pyrstösulissaan! Tulevaisuuden taistelukentällä häärivät myöskin hakkeroija, joka neutralisoi vihollisen tykit ja räjähteet, sekä Panssaroitu TaisteluInsinööri, joka on nimensä mukaan erittäin vahvasti panssaroitu sotilas, jonka varustukseen kuuluvat erilaiset raskaat konekiväärit ja raketit sekä ohjukset.

Sotilaiden tulevaisuuden haarniskat mahdollistavat superpomppimisen ja superhyppimisen, joten liikkumisesta ei tule ongelmaa.

Pelin kenttävalikko on kattavahko, joskin kentät vaikuttavat liikaa toisiltaan. Kentissä on siellä täällä puuovia ja umpeen muurattuja ikkunoita, jotka voi rikkoa taisteluvarustukseen kuuluvalla lekalla.

Itse taistelu on kuitenkin pinnallista, eikä tunnelmaan pääse mukaan. Muihin verkkoräiskintöihin verrattuna Rising Eagle ei pärjää. Ilmaispelien joukosta löytyy monta paljon parempaa peliä, kuten mm. America’s Army ja War Rock. Maksullisiin kilpailijoihin ei kannata edes verrata...

http://www.rising-eagle.com/

PELATTAVUUS: 7/10
+ kontrollit tutut ja helpot
– tunnelmaan on vaikea päästä mukaan

JUONI: 3/10
– mikään ei selitä miten pelin valtiot ovat päätyneet sotaan...
+ ...mutta onhan tämä ihan hauskaa näinkin

GRAFIIKKA: 7/10
+ ihan kivat grafiikat
– ei ekstrariemunkiljahduksia

PELIN IDEA: 7/10
– sotapeli...
+ ...tulevaisuuteen sijoittuvana

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 6/10
+ verkkosodintaa
– parempiakin löytyy

Uusi laatusinetti käyttöön!

Peliarvostelu on saanut uuden tavan ilmaista pelin poikkeuksellinen laadukkuus!

Teksti "Iso A suosittelee!" korvautuu jatkossa tällä:

EA:n pelotteeksi tein tällaisenkin:

Mount&Blade

Turkkilaisen TaleWorldsin kehittelemä Mount&Blade on keskiaikaan sijoittuva yhden pelaajan roolipeli.

Pelin yksi parhaista puolista on täysin vapaa ympäristö. Aluksi muokataan pelihahmon naamavärkki mieleiseksi Sims-tyyppisellä editorilla. Alkutilanne määrittyy muutaman monivalintakysymyksen perusteella, joissa pääsee keksimään hahmolleen taustatarinaa.
Hahmon muokkauksen ja kykyjen parantelun jälkeen, alkaa seikkailu sodan runtelemassa Calradiassa, jossa viisi valtakuntaa kiistelee vallasta.

Calradia on hyvin laaja alue, joten liikkuminen tapahtuu karttamoodissa ympäristöä klikkailemalla. Siellä täällä kartalla kuljeskelee rosvojoukkoja, joista jotkut päästävät pelaajan maksusta jatkamaan matkaansa, mutta toiset vain hyökkäävät kimppuun.

Taisteleminen on melko yksinkertaista. Hyökkääminen käy vasemmasta hiiren painikkeesta, ja lyönnin tyypin voi määrätä hiirtä liikuttamalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään Wii-tyyppistä liikkeentunnistusta.

Pelaaja voi kanniskella kypärää, haarniskaa, hanskoja ja kenkiä. Näiden lisäksi mukana on myös neljä paikkaa aseille, joihin voi sijoittaa mm. miekkoja, jousia, nuolia ja kilpiä. Vielä tämänkin lisäksi hahmolla on naurettavan suuri virtuaalinen tarvikemakasiini, jossa voi kuljettaa vaikkapa pari tonnia naudanlihaa...

Taistelussa saa pitää varansa, sillä muutama kova isku voi tiputtaa pelaajan, eikä "parannusjuomia" ole. Pienellä harjoittelulla ja hyvällä panssaroinnilla voi voittaa jo pienen armeijan, mutta pelaaja voi silti joutua helposti alakynteen suuren joukon keskellä. Tämä tarkoittaakin sitä, että hevonen on elinehto.

Jokainen valtakunta hallitsee useaa linnaa, kaupunkia ja kylää, joiden omistajuus vaihtuu sodan myötä. Kaupungeissa ja muissa kohteissa vierailu, sekä taistelu tapahtuvat reaaliaikaisena kolmannen persoonan pelinä.

Pelin kuningaskunnat koostuvat kuninkaista ja pitkästä listasta lordeja ja linnanneitoja. Kaikkien hahmojen kanssa voi jutella, mutta puhuttua dialogia ei löydy. Kaikki vähänkään pidemmät repliikit (eli siis pois lukien maantierosvojen ja muiden minirepliikit ennen taistelua) ovat ainoastaan kirjoitettuja.

Tekojensa ja sanojensa kanssa saa olla tarkkana, sillä vaikka verojen kerääminen kylästä sen omistavan lordin puolesta parantaakin suhdetta lordiin, saa se talonpojat vihaiseksi. Tietysti voi myös kerätä verot, ja pitää ne itsellään! Tämä kasvattaa kukkaroa huomattavasti, mutta saa kipinät sinkoilemaan suuntaan jos toiseen...

Maineen ja kunnian toivossa päätin liittyä Vaegirien kuningaskuntaan. Matkasin siis lähimpään Vaegirien kaupunkiin, voidakseni kysyä lordilta kuninkaan sijaintia. Peli-ikkunasta löytyy valikko, josta näkee kaikkien asutuskeskusten ja hahmojen pienet tietokortit. Henkilökorttien sijainti-ilmoitukset päivittyvät kysyessäsi kyseisen henkilön olinpaikkaa, tai nähdessäsi hänet. Realismia tässä tuo se, että ikkuna ilmoittaa kuinka vanha sijaintitieto on, eikä vain tarkista, missä kohde tällä hetkellä on.

Kysyin siis kuninkaan olinpaikkaa, ja lähdin ratsastamaan. Paikan päällä menin tapaamaan kuningasta kaupungin keskellä sijaitsevaan linnoitukseen. Kuningas Yaroglek vastasi kuitenkin kieltävästi ilmoittaen, että tämä olisi mahdollista, sitten kun "olen vienyt miekkani hänen vihollistensa luo".

Toisin sanoen, oli aika ruveta sotimaan...

Usean rosvojahtipäivän jälkeen hahmoni oli kerännyt huomattavan määrän kuuluisuutta, joten menin toistamaan ehdotukseni kuninkaalle. Tällä kertaa vastaus oli myöntävä, ja sain eräänlaisena liittymislahjana Shuluksen kylän itselleni.

Tämä tarkoittaa sitä, että voin kerätä kyseisestä kylästä veroja, ja rakentaa sinne erinäisiä rakennuksia, kuten esimerkiksi myllyn tai koulun. Suhteeni Shuluksen edellisen lordin kanssa kuitenkin huononi roppakaupalla...

Liitto tämän itäisen Vaegirien valtakunnan kanssa merkitsi sotaa kolmen naapurivaltion kanssa. Tähän päivään mennessä olenkin jo vallannut kuningas Yaroglekin kanssa Pohjoisten viikinkien linnan, ja päihittänyt täysin yksin Swadian kuningaskunnan viisikymmenpäisen sotajoukon...

Mount&Blade on yksi parhaista näkemistäni keskiaikaan sijoittuvista peleistä, jonka monista ominaisuuksista en saanut mahdutettua puoliakaan tähän arvosteluun. Pelistä on saatavana ilmaisversio, jossa hahmollaan voi pelata vain rajoitetun ajan, mutta hahmonsa voi aina luoda uudestaan. Vajaalla kolmella kympillä voi ostaa Internetistä aktivointikoodin, joka muuttaa kokeiluversion täysversioksi poistamalla rajoituksen.

Mainittakoon vielä, että pelin musiikit, sekä äänimaailma ovat huippuluokkaa!

Jos haluat erittäin hyvän keskiaikaisroolipelin, ja vieläpä halvalla, niin Nousta Ratsaille&Terä on Sinun valintasi!

http://www.taleworlds.com/

PELATTAVUUS: 10/10
+ täysi valinnan vapaus
+ kontrollit helpot

JUONI: 10/10
+ täysi valinnan vapaus
+ pelille löytyy hieno taustatarina verkkosivuilta

GRAFIIKKA: 8/10
+ vallan mainiot grafiikat...
– ...eivät aivan pärjää nykykilpailijoilleen

PELIN IDEA: 8/10
– onhan näitä keskiaikaispelejä jo nähty...
+ ...muttei näin hienoina

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 10/10
+ laaja ympäristö
+ huikeat mahdollisuudet
+ tavaran paljous

Kymppitonni on miljardin alku...

Peliarvostelu on yhdeksässä kuukaudessa kerännyt jo 10.000 kävijää! Kiitos Sinulle, lukijani, siitä! Kiitokset myös monista hyvistä kommenteista, niitä on aina ilo lukea!

Triviatietona voisin kertoa, vaikkapa:

Kävijöitä on ollut jokaiselta asutetulta mantereelta, mutta tässä olisi maiden Top 10 -lista!

1. Suomi (yllätys yllätys!)
2. Yhdysvallat
3. Ruotsi
4. Iso-Britannia
5. Saksa
6. Italia
7. Espanja
8. Norja
9. Ranska
10. Alankomaat

Kolme luetuinta arvostelua ovat tähän mennessä:

1. G25 Racing Wheel
2. Playseat
3. Ratchet & Clank: Quest for Booty


Erikoisimpia hakusanoja joilla Googlen kautta sivuille on löydetty:

- pesukarhu
- satelliittikuvia lentokentistä
- valitaan lentämään avaruusalusta videopelin
- viehe
- suomalainen kaasunaamari
- tarkka-ampujakoulu
- mayhem
- kuolleet miehet eivät lavertele
- hyvi’ harjoitteita
- fortune
- bentleyn aseet
- 2.8.3


Blogin pitäminen on hauskaa ja opettavaista puuhaa, mutta samalla pitää varoa, ettei pelaamisen riemu katoa bugien etsimiseen.


Kiitos kaikille kävijöille vielä kerran!!!

TrackMania United Forever

TrackMania United Forever on kohtuuhintainen yhdistelmä kahdesta edellisestä TrackManiasta. Ideana on rakentaa hullunkurinen autorata suuresta valikoimasta osia. Valittavana on seitsemän erilaista teemaa.

Itse olen pelannut alkuperäistä TrackManiaa, joten oli iloinen yllätys huomata, että alkuperäiset kolme ratateemaa on säilytetty. United Foreveriin on siis yhdistetty kaksi edeltänyttä TrackManiaa, ja päälle on pistetty yksi uusi teema, sekä peleissä kovaa vauhtia yleistyvä Internet-yhteisö.

Pelissä voikin ostaa pelinsisäisellä rahalla (jota saa päivittäin vain yksinkertaisesti käynnistämällä pelin) mm. muiden tekemiä ratoja, automalleja ja autojen maalipintoja. Itse hankin tyylikkään retron Fiat Abarthin huikeasta Aston Martinien, Ferrareiden ja monien muiden seasta…

Ratojen luominen on helppoa. Ensiksi valitaan radan teema seitsemästä vaihtoehdosta, sitten päivänaika (auringonnousu, päivä, auringonlasku ja yö). Tämän jälkeen valitaan editorin monimutkaisuus, simppeli vai monipuolisempi.

Simppeli muoto tarjoaa peruspalasia, kuten nousut, laskut, sekä tietysti lähdön ja maalin yms. Monipuolisempi taas sisältää erinomaisen kokoelman erilaisia rakennuspalasia ja koristeita. Luova käyttäjä voi keksiä vaikkapa uuden tarkoituksen ajamattomaksi tarkoitetulle koristeputkelle!

Osavalikko on suorastaan huikea; jos haluat tien luomallesi vuorelle, sille löytyy palanen! Jos haluat palasen Kiinan muuria aasialaistyyliseen teemaan, se onnistuu! Ja jos haluamaasi osaa ei löydy, voit yhdistellä osasia, ja tättärää, nyt hoitui sekin ongelma!

Rataa kehitellessään voi milloin vain testata rataansa mistä kohdasta tahansa. Tämä helpottaa toimivan radan suunnittelussa, hienolta näyttävä hyppyri ei kenties toimikaan, tai asettamasi osaset eivät kenties sovikaan yhteen. Radan valmistuttua voi halutessaan asettaa radalleen ennätysajan; tästä seuraakin usein sekunnin kymmenysten ja sadasosien viilaamista…

Itse löysin Unitedin, pelin ilmaisversio Nations Foreverin kautta. Unitedin, sekä Nationsin voi ladata vaikkapa Counter-Strike: Sourcen mukana tulevasta Steam-palvelusta. Pelin voikin joko ostaa kaupasta, tai ladata netistä taikka Steamista.

Nationsissa on ainoastaan uusin ratateema, Stadium. Nations on tehty kansakuntien väliseen leikkimieliseen kilpailuun, joten Stadium-autonsa maalipinnaksi voi valita vaikkapa Suomen lipun mukaan tehdyn värityksen!

Samalla Suomi-autolla voikin sitten ajella myös Unitedissa, ja pelin päävalikko etsii automaattisesti Sinulle foorumitopicejä valitsemasi valtion kielellä. Täten pääset nopeasti juttelemaan omalla äidinkielelläsi! Tämä ei kuitenkaan koske kielellisiä vähemmistöjämme (vaikkakin Suomi on maailman ainoa valtio, jossa ruotsi on virallisena kielenä!).

Moninpeli- ja luomispainotteisuudesta huolimatta Unitedissä on myös yksinpelattavaa. Pelimuotoja on neljä; Race, Platform, Stunt ja Puzzle. Ensimmäinen on perinteinen kisa, jossa kisataan valmiilla radoilla. Platform on samanlainen kuin kisa, mutta nyt ei tavoitellakaan mahdollisimman nopeata kierrosaikaa, vaan tarkoituksena on läpäistä rata mahdollisimman vähillä uusintayrityksillä. Stuntissa ajellaan radoilla tehden erinäisiä jättihyppyjä vatsanpohjaa vääntävillä kierähdystempuilla höystettynä. Puzzlessa taas on valmiiksi asetettu lähtö ja maali, sekä annettu tietty määrä palasia. Sitten vain tekemään rataa, jolla voi läpäistä kyseisen reitin minimiajassa.

Pelin ajotuntuma on melko arcademainen ja ihan syystäkin, joten ei maksa vaivaa asentaa Playseatia taikka G25-rattiohjainta.

Jos haluat kolme peliä yhden hinnalla, niin TrackMania United Forever on Sinun valintasi!

Iso A suosittelee!


http://www.trackmania.com/


PELATTAVUUS: 10/10
+ editorien helppokäyttöisyys
+ ohjaamisen arcademaisuus

JUONI: 5/10
+/– ei TrackMania mitään juonta tarvitse

GRAFIIKKA: 8/10
+ hyvä grafiikan taso…
– …ei pärjää alansa uusimmille kilpailijoille

PELIN IDEA: 10/10
+ ajopeli, jossa saa itse suunnitella ratansa…
+ …ja vielä niin sekopäiseksi kuin haluaa!

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ pelaajien luoma sisältö, pelialan uusin hitti, kasvattaa aina pelin käyttöikää
+ seitsemän erilaista teemaa
– jos ideat lakkaavat, muuttuu pelaaminen hetkessä mielikuvituksettomaksi

Velleman MK121 PAL Klassinen TV-peli

Lapsena isä teki puusta… Nyt se käy helposti kolvaten, vapise Nintendo!!!

Velleman on tehnyt pienen jokapojan tee-se-itse- -rakennussarjan, jossa pääset komponentti kerrallaan rakentamaan ihka oman klassisen TV-pelin.

Nyt ei siis ole kyseessä mikään seitsemännen sukupolven grafiikkahirmu, vaan alkuperäisen vuonna 1972 julkaistun tennispeli Pongin kopio.

Itseltäni kesti sen tekemiseen vajaa pari tuntia, eikä siinä aloittelijallakaan paljoa kauempaa mene. Piirilevy on melko täyteen ahdettu, joten juottaessa saa olla varovainen, ettei liitä puolta sarjan komponenteista yhteen kerralla. Ja tietysti tarkkana saa olla herkkien komponenttien, kuten mikropiirien kanssa. Alkuhämmästyksen jälkeen rakentelu sujuu helposti hyvien ohjeiden ansiosta.

Perustekniikka kannattaa ehkä kuitenkin hankkia vieläkin yksinkertaisemmalla sarjalla, joita mm. Vellemanilta löytyy useita. Tekemisessähän tämänkin sarjan idea on, eikä niinkään peli-ilossa; kymmenen tunnin jälkeen Pongin retroriemu ei ole enää huipussaan…

Pelistä et todellakaan löydä Sixaxista, vaan ainoastaan kaksi nappia kummallekin pelaajalle suoraan piirilevyyn integroituna. Muina hienouksina Restart-nappula, On/Off -ledi, säädettävä kirkkaus sekä automaattinen virran sammutus. Pelimuotoina ovat yhden pelaajan peli neljällä vaikeustasolla, sekä kaksinpeli.

Sarja ei sisällä paristoja (3 x AA), videokaapelia eikä koteloa, joten muista kassalla nämä! Lisäksi tarvitset tietysti mm. kolvin, juotostinaa sekä pihdit ja leikkurit, sähkö tuleekin sitten seinästä…

Iso A suosittelee elektroniikasta kiinnostuneille!

http://www.vellemanprojects.com/


RAKENNETTAVUUS: 7/10
+ osien vähyys
– tilanpuute piirilevyllä

PELATTAVUUS: 5/10
+/– kaksi painiketta; ylös ja alas

GRAFIIKKA: 5/10
+ hauska retroruutu…
– …koostuu kahdesta palkista ja kahdesta luvusta

PELIN IDEA: 9/10
+ se aivan ensimmäinen videopeli
– tämä on kuitenkin vain klooni

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 6/10
+ tällä hauskuutat kaveripiiriäsi vielä erinäisiä kertoja
– itse rakentaminen kestää vain pari tuntia

War Rock

War Rock on ilmainen netistä ladattava ensimmäisen persoonan sotapeli. Pelissä sotivina osapuolina ovat fiktiivisen valtion Derbaranin armeija, ja sitä vastustava NIU-kapinallisjoukko.

Olen jo pitkään toivonut, että sotapeleihin tehtäisiin muitakin aseita, kuin ne perinteiset M4 ja AK-47. War Rock omaakin kiitettävän suuren asearsenaalin, josta löytyy parin edellä mainitun lisäksi mm. saksalainen MP7, sekä brittiarmeijan erikoisen näköinen L85A1. Kaiken kaikkiaan pelistä löytyy jopa 36 asetta.

Heti alkuvalikoissa huomaa, että musiikkipuoli on kohdallaan. Jylhän teatraalinen orkesterimusiikki on yksi pelin parhaista puolista.

War Rock on täysin Internet-moninpeliä, eikä edes Counter-Strike: Source -tyylistä tekoälybotteja vastaan pelattavaa osiota löydy. Aula vaikuttaa hyvin paljon LOTRBFME:n vastaavalta, ja muitakin tuttuja asioita löytyy; America’s Armysta tuttu turhauttavia ongelmia tuonut huijauksenesto-ohjelmisto Punkbuster!

Tällä kertaa Punkbuster käyttäytyy melko kiltisti, ja pelaamaan pääsee jo yhden ainoan korjauslatauksen jälkeen!

Peli on jaettu kolmeen pääosioon; Call of Duty 4 -tyyliseen pieneen rähinöintiin, muutaman korttelin kokoiseen kaupunkisotaan, sekä suurehkoon Battlefield: Bad Companyn kaltaiseen sodankäyntiin. Kahdessa viimeisimmässä pelimuodossa on ajoneuvoja, panssarivaunuja ja helikoptereita, suursodassa jopa suihkuhävittäjiä.

Erikoisimmaksi ominaisuudeksi mainittakoon se, että aseet vuokrataan pelinsisäisellä rahalla joko viikoksi tai kuukaudeksi. Aseiden äänet, sekä ulkonäkö ovat kohdallaan, toisin kuin teho… Useimmiten rynnäkkökivääristäkin saa tyhjentää suurimman osan lippaasta, ennen kuin tuloksia on havaittavissa.

Tämä tekeekin pikkurähinöinnistä pelin huonoimman puolen, sillä se on lähes pelkkää ammuskelua. Suuremman luokan sotimiset ovatkin sitten ajoneuvojen takia paljon parempia.

Usein eräässä suurimman sotaluokan kentässä, tilan paljouden ja lentohärveleiden runsauden takia kaikki haluavat vain lennellä ympäri kenttää, välittämättä sotimisesta pätkääkään. Eihän sodan tarvitse aina olla vakavaa, eihän?

Valitettavasti peliä ei ole tehty Vista-ystävälliseksi… Jokaista pelikertaa varten pitää asentaa koko peli uudestaan… XP-ihmiset toisaalta rentoutua nojatuolissa pelaillen, sillä välin kun toiset epätoivoisesti etsivät Internetistä korjaustiedostoja…

Pienistä kömmähdyksistään huolimatta War Rock on ilmaisuudellaan mainio peli, ja suositeltava valinta kaikille Windows XP:tä käyttäville.

Iso A suosittelee!


http://www.warrock.net/index.php

http://warrockfinlandia.freehostia.com/



PELATTAVUUS: 7/10
+ ajoneuvot pelastavat kokonaisuuden
– aseiden tehot epärealistisia

JUONI: 6/10
+ nettisivustolla jonkinmoinen juoni kirjoitettuna

GRAFIIKKA: 8/10
+ ei mitään erityisen hyvää, eikä huonoa

PELIN IDEA: 4/10
– moneskos sotapeli tämä olikaan?
+ suuren luokan sota

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ aseiden ja ajoneuvojen paljous
– Vista-ongelmat

Star Wars: The Force Unleashed

Tähtien Sota -rintamalla on ollut pitkään hiljaista. Nyt LucasArts yrittää elvyttää saagaa paikkaamalla episodien III ja IV välisen aukon.

Peli alkaa johdannolla tarinan tapahtumiin. Darth Vader avustaa wookieiden (parimetristen Chewbaccan lajitovereiden) kotiplaneetan Kashyyykin valloitusta. Samalla hän löytää pojan, joka on erittäin vahva Voimassa, ja kouluttaa tästä salaisen oppipoikansa.

Kashyyyk-kentän tarkoitus on vain esitellä pelin paljon puhuttuja Havok-, Euphoria- ja Digital Molecular Matter -pelimoottoreita. Havok hoitaa perusfysiikan, Euphoria biodynaamisen tekoälyn ja DMM paikkojen näyttävän tuhoutumisen.

DMM on kolmesta edellä mainitusta ehkä eniten esillä, sillä kentissä usein ainoa keino päästä eteenpäin on runnoa massiivinen metalliovi auki Voimalla. Yleisavaimena toimivat myös mm. kymmenien tonnien painoiset kivenjärkäleet…

Kashyykin jälkeen palataan ”nykyhetkeen”, jolloin oppipoika saa ensimmäisen todellisen tehtävänsä. Vader laskee harteillesi kaikkien elossa olevien jedien eliminoimisen. Ja koska olet Vaderin salainen oppipoika, eikä edes Keisari tiedä sinusta, et saa jättää silminnäkijöitä.
Voimaan on panostettu hyvin paljon, ja sitä käytetään aina ovien avaamisesta vihulaisten viskomiseen ja muuhun käsittelyyn, sekä pienten pulmien ratkomiseen.

Tarina on selvästi TFU:n parhaita puolia, ja sitä on työstetty itsensä Lucasin kanssa. Selvitetyiksi tulevat mm. Kapinaliiton syntymä ja sen logon alkuperä. Juoni on kauttaaltaan erinomainen, eikä pelaamista halua keskeyttää, koska haluaa tietää kuinka juoni etenee.

Mutta ei mitään niin hyvää, ettei jotain huonoakin… Oppipojan elämää hankaloittavat ja muutenkin muuntelevat lukuisat bugit. Aika ajoin kokonaisia rakennuksia saattaa muuttua näkymättömiksi, ja viholliset sekä massiiviset kivet kimpoilevat seinistä minne sattuu…

Koska Euphoria mahdollisti hahmojen aidohkon kaatuilun, on tätä käytetty hyväksi ,ja laskettu Imperiumin iskujoukkojen tasapainostandardeja. Sotilaat kaatuilevat pelkästä heikosta töytäisystä baarijakkaralla. Aika ajoin on myös keisarillinen lattiankiillottaja ollut yli-innokas, sillä höykytetyt viholliset tuntuvat liukuvan lattioilla loputtomiin.

Ja jopa toiseksi helpoimmalla vaikeusasteella on turhautumiskäyrä huikea. Usein käy niin, että lähes kuolematon ihmerobotti ampuu oppipoikaparkaa raketilla, jota seuraa kaksi tai useampi tarkkuuskiväärin osumaa, sekä AT-ST -talsijan tappava mahtitömäytys…

Hyvänä puolena on kaiken kerättävän pikkukivan määrä. Kentistä löytyy asusteita, valomiekan väri- sekä voimakristalleja, ja ”Voimapalloja” joilla voi parantaa ja kehittää Voimavoimiaan.

Mukavana lisänä on vaikeampien vastustajien teilaamista helpottavat ja nopeuttavat lopetusliikeminipelit, jotka ovat periaatteessa välianimaatioita, joissa pitää painaa oikeita painikkeita oikeaan aikaan. Yhdessä AT-ST:n tuhoamisliikkeessä oppipoika pujahtaa talsijan alle, ja hyppää ylös sivaltaen ohjaamon halki. Hienona yksityiskohtana ohjaamossa olevat kaksi sotilasta tippuvat samalla kyydistä.

SWTFU:n ympärillä pyörineen hypen takia en ole uskaltanut odottaa peliltä kovin paljoa, mutta Voima Vapautettuna Talutushihnasta on ylittänyt odotukseni reippaasti, ainoana ongelmanaan lukuisat bugit.

Iso A suosittelee!

http://www.theforceunleashed.eu/

PELATTAVUUS: 7/10
+ kontrollit kohdallaan
– bugit

JUONI: 10/10
+ osa virallista Star Wars -kaanonia
+ Lucasin kanssa kehitetty

GRAFIIKKA: 9/10
+ materiaalit kuten Vaderin kypärä mallinnettu erittäin aidosti
+ välivideoiden räjähdykset erittäin hienoja
– …pelimoottorin räjähdykset niin sun näin

PELIN IDEA: 9/10
– jedeilyjä on ennenkin nähty
+ pelimoottorit

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ paljon pikkukivaa

– paljon pikkuvikaa
– lyhyehkö tarina

Pro-Pilkki 2

Kotimaiset pelit ovat nykyään harvinaista herkkua, mutta tässä olisi yksi, ja vieläpä ilmainen.

Pro-Pilkki 2 on uutuudestaan huolimatta grafiikkapuolella heikko esitys, mutta eiväthän grafiikat peliä vielä tee. Idea on melko uniikki; vaikka kalastuspelejä on nähty jo melkoinen määrä, ovat pilkkipelit paljon harvemmassa.

Lataaminen sujuu ongelmitta, eikä aikaakaan kulu paljoa. Lyhyen asennusprosessin jälkeen on aika suunnata järvenselälle kairaamaan…

Pelimuotoja on useita, yksinpelinä harjoittelu, yksi kilpailu ja lyhyt turnaus. Valikossa näkyvät myös kampanja, arcade, pikakilpailu ja joukkuekilpailu, mutta ne eivät ole pelin kehitysvaiheen takia valittavissa…

Melko kokemattomana pilkkijänä suuntasin harjoituksen merkeissä Särkijärvelle. Valittavissa on 17 järveä, joista jotkut ovat fiktiivisiä, tai joltain osin muuteltuja. Peli on eräänlainen naksustrategia, sillä pilkkijää ohjaillaan ruudulla klikkailemalla.

Hetken ympäriinsä talsimisen jälkeen valitsin ”optimaalisen pilkkipaikan” ja kairasin jäähän reiän. Järvellä on myös muiden jättämiä reikiä, joita voi itsekin käyttää. Istahdettuani avantoni viereen, tutustuin tavaravalikoimiin. Pelin keskeneräisyydestä johtuen vapa-, siima-, pilkki- ja matovalikoimat ovat suppeahkot.

Hauskana pikku ominaisuutena voin säätää kuinka pitkälle koukkuun asetan matoni. Lasken pilkkini veteen, ja nostelen sitä hiirelläni. Jonkin ajan kuluttua huomaan vavan kärjen nykivän! Nostan pilkkini innoissani vedestä, ja huomaan pyydystäneeni lähes 50 grammaa painavan ahvenen!

Asetan koukkuun uuden madon, ja jatkan pilkkimistä vielä jonkin aikaa ja saan useita pieniä sorvia, särkiä ja muita vastaavia.

Pro-Pilkki 2 on pohjimmiltaan hauska ja uniikki peli, jonka ainoa huono puoli on grafiikan taso.

Iso A suosittelee!



http://www.kalassa.net/propilkki2/index.php


PELATTAVUUS: 10/10
+ suomenkielinen
+ helppokäyttöinen

JUONI: 5/10
– ei juonta…
+ …mutta eihän pilkkipeli mitään juonta tarvitse

GRAFIIKKA: 4/10
– melko heikko esitys

PELIN IDEA: 10/10
+ pilkkipelin idea ei ainakaan ole loppuun käytetty

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 5/10
+ järviä paljon…
– …välineistöä vähän

Verkkopelejä ja triviaa

Oikealta sivupaneelista löydät Pelitrivian lisäksi nyt myös linkit uusimpiin Verkkopeleihin. Verkkopelisivuilta löydät myös jatkuvasti päivittyvät englanninkieliset peliuutiset.


Addiktoivia pelihetkiä!

Spore

Eikö sitä ihminen koskaan opi?! En siis tarkoita itseäni, vaan EA:n pelien kehitystiimejä. Noin viikko sitten, julkaisupäivänä, ostin Sporen ja odotin innolla, että pääsisin pelaamaan. Laitoin pelilevyn levyasemaan, ja odottelin automaattikäynnistystä…

Odottelin, odottelin vielä hetken, ja siinä kolmen minuutin kohdalla, päätin katsoa ohjekirjasta neuvoa. Siinä sanottiin, että ”Jos olet jo asentanut Spore-otuseditorin, sinun täytyy poistaa se ennen kuin asennat Spore-pelin täyden version.”

Hmm… Tämäpä kätevää. Kun olin poistanut otuseditorin, käynnistin asennuksen. Kuten lähes kaikki EA:n pelit nykyään, Sporekin on käännetty myös suomeksi. Kielen valinnan ja muiden alkusäätöjen jälkeen itse asennus alkoi.

Sitten ruutuun ilmestyi virheilmoitus. Sen mukaan erästä support-tiedostoa ei voitu lukea. Painoin Yritä uudelleen -painiketta, mutta virheilmoitus toistui. Sitten painoin Ohita-painiketta. Ruutuun ilmestyi uusi virheilmoitus samasta aihepiiristä. Painoin Ohita -painiketta uudelleen. Taas uusivirhe ilmoitus, Ohita. Virheilmoitus, Ohita. Tämä toistui noin 30 kertaa.

Noin puolen tunnin päästä aloituksesta, peli oli vihdoin asentunut. Peli käynnistyi, ja päävalikko avautui hienon kamera-ajon jälkeen. Eteen hyppäsi kuitenkin ikkuna, jossa piti kirjautua EA-tililleen. Pelin takakannessakin lukee, että Internet-yhteys on välttämätön peliä pelatakseen. Kirjoittelin salasanani ja käyttäjätunnukseni, painoin Kirjaudu sisään -painiketta, ja odottelin. Sitten sain, yllätys yllätys, virheilmoituksen.

Spore-palvelimiin ei saatu yhteyttä. Tarkistin Internet-yhteyteni ja salasanani, sekä käyttäjätunnukseni. Lopulta tulin siihen tulokseen, että EA oli onnistunut kaatamaan pelaamiselle välttämättömät serverit julkaisupäivänä. Kettuuntuneena kuluttajana soitin EA:n palvelunumeroon. Suomen kielen valinnan jälkeen sain, varmaan jo arvaattekin, virheilmoituksen, ja vielä englanniksi! Ja näinhän se puhelu katkesi…

Tarkistin löytyisikö ohjekirjasta neuvoja. Ohjekirjan mukaan ongelmatilanteessa apu löytyy Spore.com -sivustolta. Siispä suuntasin sinne, vain löytääkseni (virhe)ilmoituksen joka ilmoitti seuraavaa. (Katso kuva.)

Siiskö ihan oikeasti tekevät suunniteltuja huoltotoimenpiteitä julkaisupäivänä support-sivuille?!!! Se jättää jo sanattomaksi…
Olin odottanut Sporea jo hyvin kauan, ja nyt, se ei toimi… :-( Siirryin pelaamaan kestosuosikkiani Call of Duty 4:ää…

Siis eikö EA-ihminen koskaan opi?! Ei taida CoD jäädä hyllyyn pölyyntymään jatkossakaan, sillä historia tuntuu toistavan itseään.

Viittaan vain aiempiin asennusongelmiin peleissä Sims 2, Sims 2 Kauppa auki, Sims 2 Lemmikit, The Lord of the Rings The Battle for Middle-Earth, The Lord of the Rings The Battle for Middle-Earth II ja The Lord of the Rings The Battle for Middle-Earth II The Rise of the Witch-King (viimeksi mainitulla sattuu muuten olemaan maailman pisin englanninkielinen pelin nimi). Jokainen edellä mainittu peli on EA-peli…

Jättää taas sanattomaksi…

Muutaman tunnin kuluttua päätin antaa Sporelle toisen mahdollisuuden. Kirjoitin taas salasanani ja käyttäjätunnukseni. Sitten, ihme tapahtui. Se toimii!!!

Eteeni avautui galaksi, joka toimitti päävalikon virkaa. Siinä oli yhdeksän tähtijärjestelmää, toisin sanottuna yhdeksän tallennuspaikkaa. Valitsin mieluiseni planeetan ja klikkasin sitä. Sitten pääsin valitsemaan yhden pelin viidestä tasosta. Tai oikeastaan en, sillä viimeiset neljä avautuvat vasta kun olen päässyt niihin. Valitsin siis solutason. Sitten päätin otuksen ruokavalion, lihan-, tai kasvissyöjä, planeetan nimen, ja otukseni nimen.

Jos ei halua päättää nimiä itse voi tietysti painaa Arvo nimi -painiketta… Alkuvideon jälkeen saan lyhyen tutoriaalin solutasosta. Tutoriaali jatkuu pelin edetessä. Kettuuntuneena asennusongelmiin päätin luoda lajin, jonka elämäntehtävä on hävittää kaikki muut lajit kotiplaneettansa pinnalta. Soluotuksella kruisailu on ylhäältä kuvattua, ja liikkua voi niin hiirellä kuin nuolinäppäimilläkin. Pelin alkuvaiheilla eteenpäin pääsee keräämällä DNA:ta. Tämä tapahtuu metsästämällä muita lajeja. Popsittuani pienempiäni ja välteltyäni isompiani saan DNA:ta ja kasvan asteen isommaksi.

Vielä hetki sitten jättimäisiltä vaikuttaneet otukset ovatkin nyt rinnallani pikkuruisia. Metsästetyiltä otuksilta saa DNA:n lisäksi uusia osia editoriin, joten päätin lisätä otukseeni vähän uusia osia.

Sporen editoreita on hehkutettu paljon jo ennen julkaisua. Ja syystäkin. Osien lisääminen hoituu pelkällä osasen valikosta vetämisellä ja otuksen kohdalle viemisellä. Samalla voi itse täysin määritellä mihin kunkin osan haluaa.

Pitkän ja menestyksekkään metsästyskauden jälkeen otukseni aivot kasvavat, ja se on valmis siirtymään maalle. Tätä varten otukselleen pitää lisätä jalat. Nyt editori on jo kolmiulotteinen, ja osien sijoittelumahdollisuudet kolminkertaistuvat. Lisäksi voit valita otuksen värityksen.
Nyt edessäni avautuu kuin uusi maailma, joka on täynnä muita eläinlajeja…

Tässä käy ilmi yksi Sporen parhaista ominaisuuksista, Internet-yhteisö. Toisin sanottuna minun otuksiani on Sinun pelissäsi, ja Sinun otuksiasi on minun pelissäni.

Otuspelissä edetään, joko ystävystymällä muiden lajien kanssa, tai metsästämällä ne sukupuuttoon. Aina silloin tällöin, otuksen aivot kasvavat, ja voit lisätä uuden otuksen laumaasi. Kun aivot kasvavat tarpeeksi, otus tulee tietoiseksi itsestään, ja eeppisen videopätkän jälkeen lajisi perustaa heimon.

Heimopelissä peli muuttuu pienimuotoiseksi naksustrategiaksi, jossa pääset rakentelemaan heimollesi rakennuksia, josta otukset saavat työkaluja, aseita ja soittimia. Työkalujen ja aseiden merkitys on itsestään selvä, mutta soittimillakin on oma roolinsa. Niiden avulla nimittäin ystävystytään muiden heimojen kanssa.

Eteenpäin pääseekin vasta, kun on joko ystävystynyt kaikkien heimojen kanssa tai raivannut ne tieltään.

Sitten edessä on sivilisaatiopeli. Tässä vaiheessa Sinun tulee suunnitella (tai valita jonkun jo valmiiksi tekemä) kaupungintalo. Rakennuseditorikin on yhtä helppokäyttöinen ja rajattomasti vaihtoehtoja tarjoava, kuin kaikki muutkin pelin editoreista.

Jokaisen tason jälkeen peli näyttää lajisi historian kyseisen tason ajalta, ja pelityylisi (aggressiivinen, ystävällinen yms.) perusteella määrittää seuraavan tason lähtökohdat. Esim. oman terminaattorilajini historia oli melko sodantäyteinen, joten tulokset olivat vastaavia.
Sivilisaatiotason alkuvideossa heimosi kansalaiset keksivät kansakuntasi ”perustuslain”, ja hurraavat kyseisille asioille puhekuplissaan. Minun sivilisaationi peruspilarit olivat kaupungintalo, ydinaseet ja panssarivaunut (kröhöm, en kommentoi…). Sitten erään otuksen puhekuplaan tuli pulla! Tämä ehdotus ei mennyt ”senaatissani” läpi, vaan aiheutti suurta hämmennystä…

Perustuslaki määrittelee myös millä tavalla etenet sivilisaatiotasolla ja valloita muita kaupunkeja. Tällä tasolla lajisi edustajat ovat jakautuneen useaan eri ryhmittymään, ja Sinun tehtäväsi on yhdistää kansasi.

Tässä vaiheessa tarvitset jo rahaa, mitä saa keräämällä rohtokaasua planeetan pinnalta. Tällä rahalla ostetaan maa-, vesi- ja ilma-ajoneuvoja, sekä kaupunkien tuottavuutta lisääviä tehtaita, asuintaloja ja viihderakennuksia (näillekin kaikille on omat editorinsa).

Nyt voi myös kommunikoida muiden kaupunkien kanssa Civilization-pelisarjasta tutulla tavalla. Voit siis joko kehua naapuriasi, tai ilmoittaa heidän esi-isiensä olleen limaisia avaruusetanoita…
Valloitettua koko kotiplaneettasi oman lippusi alle, lajisi kehittää avaruusaluksen. Taas uuden editorin jälkeen Sinusta tehdään avaruusaluksesi kapteeni, ja lajisi avaruusohjelman pää.
Pelin mittakaava kasvaa jokaisen tason jälkeen, mutta avaruustason kohdalla mittakaava räjähtää aivan jättimäiseksi!

Tutkiessasi avaruutta laajennat valtakuntaasi, tutkit galaksia ja tapaat uusia lajeja, käyt heidän kanssaan kauppaa ja saat heiltä tehtäviä. Tehtävissä on kuitenkin yksi suuri ongelma. Sinun käsketään menemään esim. planeetalle Trulia tähtijärjestelmässä Etrapotim. Sitten sitä lentää kauemmas planeetasta, vain huomatakseen kauhuissaan; tähtijärjestelmiä on noin miljoona. Ei kun vain kursoria jokaisen tähtijärjestelmän kohdalle, ja sitä oikeaa etsimään. TähtiGoogleahan tässä tarvitsisi…

Pohjimmiltaan Spore ei lopu koskaan. Otusvaihtoehtoja on niin maan paljon ja galaksissa on lukemattomia planeettoja, joita tutkia ja maankaltaistaa. Maankaltaistaminen Sporessa on planeetan ilmakehän muuttamista mm. pumppaamalla hiilidioksidia ilmakehään, luomaan kasvihuoneilmiön. Sitten vain sädetetään lastiruuman muilta planeetoilta kerätyt kasvit ja otukset pinnalle luomaan ekosysteemi.

Katso myös lisäosa Ihkut ja Iljetykset!

Spore on niiiiin laaja-alainen peli, että siitä ei pelaaminen lopu… Jos kuitenkin onnistut täyttämään universumin siirtokunnillasi, niin pistäpä vaikka kommenttia tulemaan, ja kerro urotyöstäsi!

Iso A suosittelee!



http://www.spore.com/

http://eu.spore.com/home.cfm?lang=fi


PELATTAVUUS: 10/10
+ editorien helppokäyttöisyys
+ huumoria
+ käännetty suomeksi…
+ …ja vieläpä erittäin hyvin
– asennusongelmat vaivaavat…
+ …mutta peli on niin hyvä, ettei niitä enää parin päivän päästä muistakaan

JUONI: 6/10
– tietyllä tavalla aina samanlainen…
+ …mutta taas omalla tavallaan aina erilainen

GRAFIIKKA: 8/10
+ keskivertoa paremmat grafiikat
+ sääefektit
+ vielä syntymässä olevat tähdet ovat kunnioitusta herättävä näky

PELIN IDEA: 10/10
+ Internet-yhteisö
+ editorit
+ koko idea maanmainio

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 11/10
+ Sporessa on enemmän pelattavaa, kuin sanoin voi kuvailla

Toinenkin kysely on päättynyt!

Peliarvostelun puolitieteellinen kysely pelien tärkeimmän osa-alueen löytämiseksi on päättynyt!

Tulokset olivat seuraavanlaisia:


1. Pelattavuus - 27 ääntä, 30 %

2. Idea - 17 ääntä, 19 %

3. Juoni - 15 ääntä, 16 %

4. Käyttöikä - 12 ääntä, 13 %

5. Grafiikat - 9 ääntä 10 %

6. Tekoälyn taso - 8 ääntä, 8 %

7. Äänet - 1 ääni, 1 %

Ääniä annettiin yhteensä 89.

Kysely on nähtävillä oikealla sivupaneelissa vielä jonkin aikaa.

Kiitos äänestämisestä!

Ratchet & Clank: Quest for Booty

Ratchet & Clank: Quest for Booty on suoraa jatkoa edellisen, Tools of Destructionin juonelle. Se on ladattavissa PlayStation Storesta.

Aloitus on erikoinen. Edellisosasta tuttu vähän liikaa grogia siemaillut Ruoste-Pete kertoo tarinan siitä, miten tähän on tultu. Taustalla pyörii satukirja, jossa on kuvia tapahtumista.
Tällä tyylillä on korvattu myös aiemmista osista tuttu avaruuslentely planeettojen välillä.
Mysteeriset Zonit ovat kaapanneet Clankin, ja ainoa johtolankasi on kauan sitten kuolleen piraattikapteeni Angstrom Darkwaterin viimeisessä leposijassa. Etsintä alkaa Darkwaterin laivastosta.

Tämä avaruusaikaisten piraattien laivasto on todella vaikuttava näky; yksi aikamme parhaista grafiikkamoottoreista tuottaa upeaa jälkeä. Taustalla mellastava myrsky, yhdistettynä eeppisiin merirosvomusiikkeihin (jotka kuulostavat epäilyttävästi Pirates of the Caribbeanin vastaavilta…) nostavat tunnelman vielä korkeammalle tasolle.

Valitettavasti kaikki seitsemän asetta ovat edellisosasta napattuja, mutta tätä kompensoi Ratchetin uusi jakoavain, johon on kehitetty uusia toimintoja. Nyt jakoavaimella voi poimia tiettyjä esineitä, kuten kiiltomatoja, joilla valaistaan tie pimeissä tunneleissa. Vielä hienompana toimintona jakoavaimella voi ”kineettisen nyörin” avulla mm. virittää katapultteja sekä käännellä ja siirrellä tasoja.

Viholliset eivät taaskaan ole mitään järjen jättiläisiä, mutta ei niiden tarvitsekaan; Kunhan vain pysyvät tähtäimessä tarpeeksi kauan!

Jo Tuhon Työkaluissa ollutta ominaisuutta on kehitetty vielä pidemmälle; joidenkin hahmojen kanssa voi jo keskustella, oikeastaan pääosin kysellä ajankohtaisista asioista.

Lisäominaisuudet eivät lopu vielä tähänkään, sillä Darkwaterin hautaan päästäkseen täytyy, mm. sekoitella grogia ovea vartioivalle robotille ohjeiden mukaan, jotka ovat robotin itsensäkin mielestä ”tarpeettoman hitaat ja epäselvät”. Lisäksi pitää muodostaa seinälle metallikuvioista piraattikallovarjo, ja soittaa Tuomion sävelmä pomppimalla massiivisilla urkujen koskettimilla.

Quest for Booty tarjoaa pelattavaa vain muutamiksi tunneiksi, mutta onnistuu silti selvittämään useammankin Ratchet-sarjan mysteerin, ja viihdyttämään koko rahalla. Hintakin on vain 14,95€!

Iso A suosittelee!

Kotisivut löytyvät täältä



PELATTAVUUS: 9/10
+ kontrollit kohdallaan
+ taattua Ratchet-huumoria
+ dubattu suomeksi…
– …alkuperäistä ääniraitaa ei valittavissa

JUONI: 10/10
+ jatkaa hienosti siitä mihin Tuhon Työkalut jäi
+ selvittää Ratchet-sarjan mysteerejä

GRAFIIKKA: 10/10
+ suorastaan upeat grafiikat
+ sääefektit

PELIN IDEA: 7/10
+ jakoavaimen uudet toiminnot
+/– uusi tarinankerronta
– vanhat aseet

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 6/10
– lyhyt, noin 3-5 tuntinen
+ sitä haluaa pelata yhä uudestaan ja uudestaan

Elefunk

Elefunk on Playstation Store -nettikaupasta ostettava ja ladattava pikkupeli. Elefanttien lataamisesta saa maksaa 7,95€.

Pelin idea on elefantastinen. Laumasi on kaapattu, ja pelastaaksesi elefanttiystäväsi Sinun pitää rakentaa siltoja itsellesi ja tapaamillesi norsuille useiden kuilujen yli.

Elefunk saattaa kuulostaa helpolta, mutta hetken tutustumisen jälkeen huomaa, ettei siltainsinööriksi opitakaan yön yli… Fysiikkamoottori on erittäin todenmukainen, ja asioiden vaikeuttamiseksi rakennuspalasiakin on rajattu määrä. Pelissä on 4 ”teemaa”, joissa jokaisessa on viisi tasoa ja yksi bonustaso.

Ensimmäinen teema on pääosin harjoittelua. Siinä rakennuspalaset ovat rautaa.
Toisessa teemassa elefantit vierivät pitkin kenttää, ja tätä täystuhon polkua tulisi muuttaa siten, että norsut keräisivät samalla kultaisia norsupatsaita. Rauta on edelleen päivän sana.
Kolmannessa teemassa ylitetään soita, rakentaen sillat puusta ja köydestä. Nämä aineet ovat tietenkin heikompia, kuin rauta. Köysien sijoittelukin on ensiarvoisen tärkeää. Neljännessä teemassa palataan rautakauteen, apuna köydet.

Kaikki on muuten yksinkertaista, mutta liian tukeva silta saattaa romahtaa jo omasta painostaan, ja väärin sijoitellut köydet voivat repiä rakennelman hajalle… Ja tietysti pitää varoa myös vastaan tulevia hiiriä! IIK!!

Piristeenä aivot mutkalle solmivien pulmien välissä on neljä bonustasoa. Norsusi istuu rakettimopedin päällä mäkihyppyrampin päällä, ja kaukana edessä siintää maalialue. Aluksi säädetään hyppyrin pään kulma Sixaxis-ohjainta kallistelemalla, sitten on kymmenen sekuntia aikaa täyttää buustimittari Sixaxista ravistelemalla. Ja ei kun kaasuvipu pohjaan ja antaa palaa! No, oikeastaan tätä seuraa vain kiertoradalla killuva norsu, mutta hetken harjoittelulla norsurakettimopedi laskeutuu jo melko lähelle kohdealueen keskustaa.

Sokerina pohjalla on vielä ’huojuva torni’ -tyyppinen paikallis- ja nettipelimuoto, jossa otetaan rakennelmasta palasia yksi kerrallaan pois, ja toivotaan, ettei se romahda…

Kaiken kaikkiaan Elefunk on monipuolinen ja hauska pulmapeli, joka on vielä kaiken lisäksi koukuttava.

Iso A suosittelee!

Kotisivut löytyvät täältä


PELATTAVUUS: 9/10
+ pelinsisäiset ohjeet
+ palojen asettelu on helppoa…
– …mutta niiden järkevä sijoittelu onkin jo vaikeampaa

JUONI: 2/10
– nimellinen juoni…
+ …joka esitetään hauskalla tavalla

GRAFIIKKA: 10/10
+ hyvät grafiikat…
+ …varsinkin lähietäisyyksiltä

PELIN IDEA: 10/10
+ melko uniikki idea

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ Internet-moninpeli…
– …josta ei tosin löydy yhtä ainutta pelaajaa
– tehtäväeditorin puute

America’s Army v. 2.8.3

America’s Army on Yhdysvaltain puolustusministeriön teettämä ilmainen Internetistä ladattava sotapeli. Pelin ”taka-ajatus” on saada pelaajia liittymään armeijaan ja nostaa armeijan suosiota. Tätä varten pelissä toistellaan sanoja kunnia, velvollisuus ja muita armeijakliseitä. Pelkkää propagandaa siis…

AA:n Internet-sivuilta on monen monta linkkiä eri paikkoihin, mistä pelin voi ladata. Valitsin yhden, ja päädyin perinteiselle mainostensekaiselle jenkkipelisivustolle. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin löytämään latausosion. Käynnistettyäni latauksen ja merkattuani sen tilapäiskansioksi huomasin arvioidun latausajan: 10 tuntia…

No, kahden gigatavun tiedostolta sen ymmärtää. Latauksen viimein päätyttyä aloitin asennuksen. Jonkin ajan kuluttua asennusohjelma ilmoittaa, ettei minulla ole tarvittavia oikeuksia, ja pysäyttää asennuksen. Hetken hämmästelyn jälkeen päätin aloittaa asennuksen uudestaan.

Sitten muistan asettaneeni sen tilapäiskansioksi. Asennuksen sulkeuduttua se on tuhonnut itsensä kuin salaisen agentin ohjelappunen konsanaan. Syvän epätoivon jälkeen menen AA:n sivuille ja valitsen erään toisen linkin. Tällä kertaa asetan tiedoston pysyväksi kansioksi, jotten menisi samaan lankaan kahdesti. Taas kymmenen tuntia latausta… Asennuksen keskeyttää taas ilmoitus oikeuksien puuttumisesta. Sitten teen Google-haun. Ratkaisu on suorittaa komentorivi järjestelmänvalvojana ja käynnistää asennus sen kautta…

Halleluja! Se toimii!!! Noin 24:n tunnin söheltämisen jälkeen pääsen vihdoin pelaamaan…

Pelaamista varten pitää rekisteröityä AA:n nettisivuille, jonka jälkeen saa pelitilinsä salasanan sähköpostiinsa.

Pelissä on kaksi pääosa-aluetta: yksinpelattava ”boot camp”-harjoitusosio ja Internet-moninpelattava sotimisosio.

Itse halusin ensin tutustua peliin, joten aloitin koulutusosiosta. Ensimmäisenä ovat vuorossa M16A2-harjoitusammunnat. Ohjeistuksen jälkeen opetellaan aseen perustoiminnot: lataaminen, jumiutumisen poisto, tuen käyttäminen jne. Harjoitusammuntoja seurasi ammuntakoe, joka täytyi läpäistä jatkaakseen.

Seuraavaksi päästiin esteradalle ryömimään mudassa, kiipeilemään köysissä ja muutenkin roikkumaan verkoissa. Ystävällinen kouluttajakin muisti huomauttaa, ettei sinulla ei ole lupaa pudota…

Ja jotteivät pelaajat kyllästyisi armeijaan, oli vuorossa taas ammuntaa. Esittelyssä olivat M9-pistooli (sotilasversio italialaisesta Beretta 92FS:stä), M249-konekivääri (amerikkalaisversio belgialaisesta FN Minimistä) ja (ruotsalainen) AT4-sinko. Muitakin aseita, kuten M141-bunkkerinposauttajaa ja M203-kiväärikranaatinheitintä päästään kokeilemaan.

Peruskoulutuksen loppukokeena on talo, jossa esiin tupsahtelee puisia kuvia vihollisista, siviileistä ja jenkkisotilaista. Ideana on ampua aikarajan puitteissa vihollistauluja, ja vältellä omien ja siviilien ampumista.

Peruskoulutuksen jälkeen avautuu viisi muuta harjoitusosiota: laskuvarjojääkäri-, lääkintämies- ja tarkka-ampujakoulu, erikoisjoukot ja sekalainen osio, jossa opetellaan ajamaan Humveellä ja käyttämään sen aseistuksia, sekä ampumaan FGM-148 Javelin -panssarintorjuntaohjuksia.

Parin päivän harjoittelun jälkeen päätin lähteä Ira… siis täysin fiktiiviseen arabivaltioon, joka vain sattuu olemaan Lähi-idässä… Kaikki kentät eivät kuitenkaan sijoitu Lähi-itään, muutamakin on esimerkiksi Venä… ymmärsitte varmaan…

Kuten useimmissa nettisotapeleissä, AA:ssakin on useita servereitä, joista valita. Joten valitsin serverin, ja odottelin sen latautumista. Latauksen jälkeen ruutuun ilmestyy taistelukenttä jossa sotilaat juoksentelevat ympäriinsä lyijysateessa. Odotin jo innolla, että pääsisin mukaan, ja ihmettelin mikä siinä kestää? Sitten huomasin ruudulla ilmoituksen, joka meni suurin piirtein näin: Punkbuster is authenticating/updating your Punkbuster software. This can take up to 2 to 4 minutes.

No, mikäs siinä? Odotellaan hetki. Ruudun yläreunassa ilmoitetaan Punkbusterin edistyminen. 3%, 6% ja niin edelleen aina 97%:n saakka. Sitten tulee ilmoitus: Requesting PBCL download from server. Jaahas. No tehdäänpä Google-haku. AA:n omilta keskustelupalstoilta löytyy vastaus. Pitäisi vain antaa sen ladata viisi kertaa ja sillä siisti. Kokeillaanpa. Seitsemännelläkään kerralla mitään ei tapahdu. Google-haku. Keskustelupalstat kertovat, että syynä on palomuuri, tai joku muu virustorjuntaohjelma, joka estää PnkbstrA.exe:n ja PnkbstraB.exe:n toiminnan.

Kansioselailun jälkeen on todettava, ettei koneellani ole niistä kumpaakaan. Google-haku. Sitten keskustelupalstoilla sanottiin että pitää ladata asennusohjelma Punkbusterin omilta sivuilta. Sitten kokeilin onnistuuko pelaaminen nyt. Jippii!!!

Komento takaisin. Heti peliin päästyäni saan ilmoituksen, joka ilmoittaa Punkbusterin potkaisseen minut pois määrittelemättömästä syystä (vaikka määritteleekin sen samassa ilmoituksessa). Lyhyestä virsi kaunis. Tähän pitäisi vielä kirjoittaa puolitoista tuntia verta, hikeä ja kyyneliä.

Viimein peli toimi kunnolla ja pääsin sotimaan. Pelaajamäärät ovat melko korkeita. Suurin, mitä näin oli 13 vastaan 13, eli 26. Se on kaksi enemmän kuin Battlefield: Bad Companyssä ja kahdeksan enemmän kuin Call of Duty 4:ssä. Grafiikka on Counter-Strike : Sourcen veroista, samoin kuin äänet. Ilmaisuudellaan ja monipuolisuudellaan America’s Army juoksuttaa edellä mainitut kasarmia ympäri, vaikka grafiikat eivät olekaan aivan tätä päivää.

Pelin erikoisuuksista voisi mainita esimerkiksi sen, että jokainen pelaaja näkee itsensä ja kaverinsa amerikkalaisina, ja viholliset arabeina. Vastapuolellakin asia on siis näin! Jokainen näkee myös aseensa jenkkiaseina, ja vihollisen aseet venäläisinä. Eli siis minulla oleva M16 on viholliselle AK-47...

Pelistä löytyy myös virtuaalinen värväyskeskus (ole tarkkana mihinkä laitat nimesi) jossa pääsee tutustumaan rekrytointipropagandaan, sekä tehtäväeditori, jolla (asiansa osaava) voi tehdä omia kenttiä. Oman peliserverinsäkin pääsee laittamaan pystyyn, kunhan on ensin lukenut 65-sivuisen manuaalin asiasta.

America’s Armyn paras ja huonoin puoli on sen ilmaisuus. Ilmaisuuden mukana kun seuraa joukko edellä kuvattuja kauhuja pitkistä latauksista könkköisiin asennuksiin. Kaiken kaikkiaan hyvin monipuolinen ja mielenkiintoinen peli.

Iso A suosittelee varauksin!

http://www.americasarmy.com/

http://manual.americasarmy.com/index.php/Main_Page





PELATTAVUUS: 5/10
+ harjoittelujakso
+ monipuolisuus
+ hyvä ohjekirja ja keskustelupalsta
– latausaika ja asennusongelmat

JUONI: 7/10
+ Yhdysvaltain armeija tuo uskottavuutta
+ harjoittelujakso
– yksinpelitehtävien puute

GRAFIIKKA: 7/10
+ hyvät grafiikat…
– …eivät tosin pärjää parhaille kilpailijoille

PELIN IDEA: 10/10
+ armeijan rekry/propagandapeli

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ Internet-moninpeli
+ tehtäväeditori

Lego Star Wars: The Video Game

Lego Star Wars: The Video Game on LucasArtsin ja Traveller’s Talesin kehittämä videopeli, jossa seikkaillaan episodien I, II ja III maailmoissa Lego-hahmoilla.

LSW:TVG:ssä on monia hauskoja ominaisuuksia. Esimerkkinä mainittakoon se, että kenttävalikko on osa peliä, eikä yleisen kaavan mukaan tekstipohjainen. Kenttävalikkona toimiva Dexter Jetsetterin kuppila on myös kauppa, josta voi ostaa kentistä löytyvillä pikkupalikoilla uusia hahmoja ja erilaisia ekstroja. Eräskin niistä muuttaa kaikki valomiekat harjoiksi! On huvittavaa katsella, kun Kenraali Grievous heiluu ympäriinsä neljän harjan kanssa…

Kuppilan ulkopuolella on ”parkkipaikkoja”, joille ilmestyy elokuvista tuttuja ajoneuvoja, kun pelaaja löytää Minikit-kanistereita kentistä. Parkkipaikkojen ympärillä kävelee myös muita Lego-hahmoja sitä mukaa, kun pelaaja niitä ostaa. Pihalla on myös meneillään sota hyvien ja pahojen hahmojen välillä…

Kuppilassa on kolme ovea, yksi kullekin episodille, ja yksi bonusovi. Kunkin oven takana on huone, jossa on kuusi uutta ovea, jotka johtavat kenttiin. Kentän alussa ilmestyy ruutuun kuuluisa keltainen introteksti, joka selittää missä mennään. Sitä seuraa hyvin tehty animaatio. Ja koska muoviset leluhahmot eivät osaa puhua, pelin hahmotkin selittävät asiansa elehtimällä ja mumisemalla.

Kentät ovat pitkälti taistelupohjaisia, mutta myös ongelmanratkaisua esiintyy. Joka nurkan takaa tuntuu löytyvän taisteludroideja, jotka valosapelisankarimme pistää leikiten halki, poikki ja pinoon. Elokuvista tutuissa kohdissa vastaan tulee pomotaisteluita, jotka kulkevat kaikki samaa kaavaa pitkin. Muutaman osuman jälkeen pomo pakenee ja käskee kätyrinsä kimppuusi. Sitten jatketaan tappelua, ja otetaan käpälämäkitaktiikka käyttöön. Tätä jatketaan, kunnes pomon kuntomittari näyttää tyhjää.

Pelissä on myös kolme ajoneuvokenttää: Anakinin Podracing -kilpa-ajo episodi I:stä, Geonosiksen taistelu II:stä, ja Coruscantin avaruustaistelu III:stä. Ne ovat kaikki omalla tavallansa hauskoja, mutta rajoitettuja.

Lego-yhtiön moraalien mukaisesti pelissä ei voi kuolla. Tai periaatteessa voi, sillä liiallisten osumien jälkeen Lego-ukkeli menee palasiksi ja lysähtää maahan, mutta herää taas henkiin muutamassa sekunnissa.

Iso A suosittelee!

http://www.legostarwarsthevideogame.com/


PELATTAVUUS: 10/10
+ legomaisen helpot kontrollit
+ dialogin puuttuminen pienentää kielimuuria…
– …mutta pelissä on silti paljon englanninkielistä tekstiä

JUONI: 5/10
– juoni Star Warsista
+ juoni Star Warsista!!!

GRAFIIKKA: 7/10
+ parasta mitä PS2:lta voi toivoa
– ei vastaa nykypäivän vaatimuksia

PELIN IDEA: 10/10
+ Tähtien sotaa tanskalaisilla muoviukoilla!

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 10/10
+ paljon kerättävää kentissä
+ avautuva Free Play -pelimuoto, jossa pääsee pelaamaan kaikilla hahmoilla

Wii Fit

Wii Fit on Nintendon kehittämä kuntoilupeli, joka rakentuu langattoman Wii Balance Boardin ympärille. Wii Fit on täysin omassa kategoriassaan, se on peli ja samalla kuntoilulaite. Muilla konsoleilla (tai edes samalla) ei ole vastaavia näkynyt, joten vertailu on lähes turhaa. Wii Fitin lähimpiä sukulaisia ovat tanssipelit, mutta niiden idea on ehkä enemmän tanssissa kuin kuntoilussa.


Kokonaisuus on laaja, ja keskityn nyt aluksi perusominaisuuksiin, ja ensivaikutelmaan. Myöhemmin kirjoitan varsinaisista käyttökokemuksista.


Osa I: Ensituntuma


Yli sadan euron hinta pistää haukkomaan henkeä jo kassalla, mutta varsinainen kuntoilu alkaa vasta kotona. Aivan aluksi Balance Board pitää synkronoida Wiin kanssa. Sitten valitaan Mii-hahmo edustamaan itseäsi Wii Fitin valikoissa ja harjoitteissa.


Tämän jälkeen on vuorossa ensimmäinen Kuntotesti. Sitä varten tarvitsee asettaa oma pituus ja syntymäpäivä. Testissä mitataan paino, tasapainon keskipiste ja ”atleettinen kyky” (tehtävänä on kallistaa vartaloaan vasemmalle ja oikealle, ja pitää painon keskipiste tietyllä tasolla kolme sekuntia).

Seuraavaksi Wii laskee painosi, painoindeksisi ja antaa sinulle Wii Fit -ikäsi. Wii Fit -ikä perustuu oikeaan ikääsi, tasapainotestiesi tuloksiin ja painoindeksiisi.

Ennen kuin vihdoin pääsee harjoittelemaan, pitää asettaa itselle tavoite. Lisäksi voit suojata tietosi salasanalla.

Harjoitusmuotoja on neljä: jooga, lihasharjoitteet, aerobiset harjoitteet ja tasapainopelit. Joogaharjoitteiden tarkoituksena on saavuttaa parempi ryhti ja tasapaino. Lihasharjoitteiden ideana on… Harjoittaa lihaksia… Aerobisen osuuden tarkoituksena on polttaa rasvaa, ja tasapainopeleissä parannetaan tasapainoa.

Aina kun suorittaa harjoitteita, niissä käytetty aika tallentuu Wii-säästöpossuun, johon kerätyn ajan myötä avautuu uusia harjoitteita. Aikaa voi myös kerätä Wii Fitin ulkopuolella suoritetuista aktiviteeteista ns. aktiivisuuslokiin. Eli jos vaikka käyt lenkillä voit ilmoittaa asiasta pelille. Voit siis pitää Wii Fitin avulla kirjaa kaikesta liikunnastasi.


Osa II: Käyttökokemukset

Wii Fit on ulkonäöltään hauskan valkoinen, lähes ylipirteän oloinen. Valinnanvaraa on paljon, ja silti liian vähän. Tasapainopelit ovat hauskoja, mutta niihin kyllästyy turhankin nopeasti.

Vaikka Wii Fit on hauska peli, jos sitä peliksi voi kutsua, niin esimerkiksi lenkillä käynti on paljon hauskempaa kuin paikallaan hyppiminen juoksuliikkeen simuloimiseksi.

"Aikakolikoiden" kerääminen säästöpossuun on mukavaa ja jossain määrin myös addiktoivaa, mutta sitten kun on saanut kaikki pelit ja liikkeet avattua, ei se enää jaksakaan innostaa taas wiifitteilemään.

Jooga ja lihaskuntoharjoitukset toimivat hyvin esimerkkinä liikkeiden oikeasta suorittamisesta, aerobiset harjoitteet jossain määrin kuntoilusta ja tasapainopelit ovat enimmäkseen vain pelejä. Mutta loppujen lopuksi on paljon hyödyllisempää vaikkapa luoda lumet pihalta tai tehdä jotain muuta liikunnallista ulkona.

Wii Fit on vain yksi kuntoilulaite muiden joukossa, motivaatio ratkaisee sen käytön. Vaikkapa neljän seinän sisällä, valtion täysihoidossa ja ilman muuta tekemistä, voisi Fitteily kuulostaa lupaavalta tavalta kuluttaa aikaa.

Sinä ratkaiset, kuinka paljon kuntoiluvälineesi pölyttyy.

http://ms2.nintendo-europe.com/wiifit/enGB/

PELATTAVUUS: 8/10
– Balance Boardilla tasapainottelu on aluksi vaikeaa…
+ …mutta hetken harjoittelulla sen oppii

KÄYTETTÄVYYS: 10/10
+ Balance Board sopivan kokoinen
+ helppokäyttöinen

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 7/10
+ yli 40 harjoitusohjelmaa

– joista suurin osa vain pelejä

MUOTOILU: 6/10
+ ei mitään erityisen huonoa…
– …muttei erityisen hyvääkään
+ Wiin Walkeus on wirkistäwää PS3:n synkkään mustaan verrattuna

HYÖDYLLISYYS: 8/10
+ aktiivisuusloki mahdollistaa kaiken liikunnan seuraamisen
– harjoitteet voisivat olla hyödyllisempiäkin
+ peli antaa hyviä neuvoja
+ tasapainopeleissä tulee liikuttua huomaamatta...
– ...mutta vain häviävän vähän

HAUSKUUS: 9/10
+ tasapainopelit ovat hauskoja

UEFA EURO 2008

UEFA EURO 2008 on nimensä mukaan tämänvuotisten Itävalta-Sveitsi- jalkapallon EM-kisojen virallinen peli. Tämä peli, kuten kaikki muutkin UEFA-jalkapallopelit, on EA:n tuotos. EA:n lisenssi takaa pelaajien oikeiden nimien käytön; se on harvinaista herkkua EA:n kilpailijan Konamin Pro Evolution Soccer-pelisarjassa.

Pelatessani ensimmäistä kertaa tätä peliä, hämmästyin grafiikan tasosta, ja pelaajien liikkeiden sulavuudesta. Kahden vuoden takaisten Saksan MM-kisojen lisenssipelin grafiikka oli jo hienoa, tosin HD-aikakaudella se on alkanut menettää hohtoaan. Pelaajien liikkeetkin olivat näyttäviä, mutta käännökset näyttivät kulmikkailta. Edistystä on siis tapahtunut huomattavasti.

Selostukset ovat parantuneet selvästi edellisestä osasta. EA:n huippujuontajat Clive Tyldesley ja, Andy Townsend ovat hauskoja kuunnella ja osaavat hommansa vuosien kokemuksella, mutta ovat silloin tällöin hieman myöhässä, eivätkä aina tajua pelaajan aikomuksia.

Myös huonoja puolia (huonoja, mutta melko pienimuotoisia) löytyy. Kentällä ei näy erotuomaria, eikä kentän laidoilla linjatuomareita. Ja kuten aina, yleisö näyttää lähikuvissa elehtiviltä pahvitauluilta. Hyvänä ominaisuutena, kerrankin näytetään valmentajia, esim. ohilaukauksen jälkeen, tai vaikka vaihdon yhteydessä. Se tuo oman hauskuutensa peliin, mutta valmentajia näytettäessä huomaa, että vaihtopelaajat ja muu henkilökunta puuttuvat täysin.

Perusominaisuudet ovat pysyneet samana: mahdollisuus yksittäiseen otteluun, ja koko EM-turnaukseen, sekä erinäisiä skenaarioita edeltäneistä EM-kisoista. Uutena ovat tulleet Internet-moninpeli (yksittäinen ottelu ja 16 joukkueen turnaus), ja mahdollisuus pelata yksittäinen ottelu, tai koko turnaus yksittäisenä pelaajana. Pelaaja voi valita olevansa vaikka Thierry Henry, ja pelata turnaus siten, että muut pelaajat ovat tekoälyn ohjastamia. Tämä pelimuoto on nimeltään Captain Your Country.

Online-tuen takia, kun ensimmäisen kerran käynnistää pelin, pitää valita maa, jota edustaa Battle of the Nations -tuloslistoilla. Itse valitsin tietysti Suomen, joten aina kun ansaitsen pisteitä pelissä, ne kirjautuvat myös Suomen tilille.

Internet-moninpeli toimii ihan siedettävästi, muita pelaajia löytyy helposti, mutta koska tieto ei kulje Internetissä niin nopeasti, kuin voisi toivoa, pelaajat toimivat aina hiukan myöhässä, joten puolustajien sijoittaminen on turhauttavan vaikeaa. Sen lisäksi Kaikkitietävä Käyttöliittymä vaihtaa pelaajan ohjastamaa pelaajaa turhankin vikkelästi, joka tekee puolustamisesta vielä vaikeampaa. Syötötkään eivät (lähes) koskaan mene sinne, minne ne tähtää, vaan Käyttöliittymä päättää syöttää aivan päin mäntyä. Eikä siinä vielä kaikki, aiemmin mainittu 16 joukkueen turnaus on hyvin sekava, eikä tutorialikaan selvennä asiaa tarvittavasti.

Huomaathan, että jos kirjaudut pelin sisällä PS3-tilillesi ja käytät automaattista sisäänkirjautumista, saat aina jatkossakin jokaisen ottelun jälkeen maailman muiden pelaajien "huipputulokset". Tämä on ominaisuus, joka ei oikeasti edes toimi, ja jolle haluat hetken päästä näyttää punaista korttia...

UEFA EURO 2008 on erittäin hyvä jalkapallopeli, pieniä yksityiskohtia ja Internet-monipeliä lukuun ottamatta.

Iso A suosittelee!

http://www.euro2008game.ea.com/



PELATTAVUUS: 8/10
+ kontrollit kohdallaan
+ kikkailut toimivat
– Internet-moninpeli kaipaisi viimeistelyä

JUONI: 0/10
– ei juonta…
+ …mutta tämähän on jalkapalloa

GRAFIIKKA: 10/10
+ upeat HD-grafiikat
+ pelaajat ja valmentajat tunnistaa helposti

PELIN IDEA: 5/10
+ Captain Your Country -pelimuoto
– sarjassaan ties kuinka mones

PELIN KÄYTTÖIKÄ: 8/10
+ erilaisia vaihtoehtoja monta
+ moninpeli